Nyt alan ymmärtää Irakin sotilaiden niskavammoja, jos niillä on samanverran aitoa stuffia päässä ja kaikki muutkin varusteet vielä.
On kyllä pitkät päivät edessä. Tänään oli aamulla parempi olo ja olin tossa 10min jalkeilla sen verran, eli just sen verran, että tein 2 kertaa harjoitukset, pesin hampaat, kävin vessassa, söin, avasin äiteelle oven yms. Eli kaiken kaikkiaan ehkä 20min.
Tuokin määrä on liikaa tässä kunnossa. Pää on niin painunut kaularankaan, ettei ikinä. Koko takaraivo ja pää on ihan sellaista kovaa könttiä, kun se hakee sieltä tukea.
Olo on karmea. Oksettaa, ei kuule mitään, ei tajua mitään, kihisee kaikki paikat. Ainoa hyvä puoli on se, että jumitus ei ole - ainakaan vielä - levinnyt korviin tai hartioihin. Mutta kyllä se menee... Nyt vaan maataan siis. Onneksi Musti tuli kylään, niin on seuraa päiviksi.
Tekstit
1 kommentti:
Kiitos terveisistä.
Kuulostaa jotenkin siltä, että C0:n pettäessä tulee selkäydinkosketus tai sitten duurashokki.
Mahtavaa elää tällaisen vamman kanssa.................
-Fedja
Lähetä kommentti