perjantai 25. syyskuuta 2009

Hyvä vaimo 2009

Onneksi olkoon Tahdonvoimaa! Laitoit ihan itse pyykit ja teit pannarin. Ja nyt huippaa ni pirusti. Kauas se pannari nyt on ollut uunissa... Ei pysty kyykkiin ja kumarteleen nyt.
Lähettänyt Tahdonvoimaa klo 20.17

3 kommenttia:

pandora kirjoitti...

Ja hei, ennenkaikkea mikään ei palannut pohjaan!

Mua risoo nykyään mielettömästi se, että jos on vähänkään kipeämpi niin aina joku palaa pohjaan, mitä sairaampi olen sitä pahemmin palaa. Se on aivan saletti ja ottaa muuten ihan tautisesti päähän. Kunnes viimeksi tajusin missä mättää.

Olen tullut ruuanlaitossa niin orientuneeksi, että tiedän alitajunnassani kuinka kauan esimerkiksi sipulin pilkkominen menee ja niin edelleen. Osaan liikkeeni ulkoa ja sen mukaan kokkaan. Aiemmin ehdin tehdä samanaikaisesti montakin asiaa ja homma sujui.

No nyt kun on tajuttoman hidas niin teen edelleen sen saman työn ja siihen meneekin niin paljon enemmän aikaa enkä ole tajunnut, että minusta ei ole samaan ja avot taas joku palaa.

Nykyään, kun pitäisi tehdä yksi asia kerrallaan oikein harkitusti pohtien, että onnistuu.

Raivostuttavaa...

26. syyskuuta 2009 klo 15.54
Tahdonvoimaa kirjoitti...

P, Sehän siinä on, että kaiken on saanut opetella uudestaan alusta. Siis just hienomotoriikkaa ja ajanhahmotusta vaativat pikkutaskit varsinki. Sen huomaa kaikessa: soittamisessa, kokkailussa, pyykin pesussa, työnteossa yms. Kaikki tekeminen oli etenkin aluksi varsin koordinoitua ja vaati suuren tietoisen ponnistuksen, että hommat rullas.

Toki nyt kehon liikkeet on vähitellen alkanut automatisoitua, eikä niitä tartte enää ni paljon mielellä ohjata, mutta onhan tekeminen hitaampaa. Saa käyttää enemmän kapasiteettia, et saa jonku yksinkertaisenkin jutun (just vaiks pilkkonen) tehtyä. Käden ja silmän yhteistyö hakee välillä, vaiks on se paljon parantunut. Toi soittaminen on hyvää harjoitusta siihen! Kunhan muistaa, että käsiin EI voi katsoa.

Välillä tuntuu, että oon uudestaan vauva ja opettelen kaiken, minkä oon jo kerran käynyt läpi, uudestaan. Fyssari totes, et ni se kuule onkin! Hermostoa opetetaan toimimaan uudestaan sen karseen sätkyn jäljiltä... Eli todellakin, ensin pään nosto, kääntyminen, nouseminen, istuminen, seisominen, kävely jne. Huh, huh ... Ei voi todeta, et onneks ollaan nuoria, ni keho elpyy! :) N. 3 vuodessa jokainen osa on uusiutunut ja voi aloittaa vähän kuin uuden elämän.

26. syyskuuta 2009 klo 21.11
Tahdonvoimaa kirjoitti...

Ps. Kyl se toissapäiväinen pannari paloi... ;) Ja ruuat putos taas tänään lattialle. Mut se ny on normia, ni no stress...

26. syyskuuta 2009 klo 21.50

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)