perjantai 7. marraskuuta 2008

Perjantai-iltaa ja rahapohdintaa(Tahdonvoimaa)

Taitaa olla Lady in Pinkin mies tullut kotiin leiriltä, kun ei kuulu mitään juttua? ;) Suotakoon heille yhteistä aikaa pitkän eron jälkeen.

Ja Musti, ei toisen kaatumisesta voi itseään syyttää. Kyllähän mäkin ihmettelin, miksei kukaan ottanut mua kiinni tai miksi just tolla kertaa en roikkunut mieheni käsivarressa, niinkuin yleensä aina, kun kaatusin. Mutta syyllisiä ei ole kuin heikot hiekoitukset julkisilla paikoilla! Aika ironista, molemmat muuten vedettiin lipat liukkaalla parkkipaikalla. ;)

Tampereella on ihan pimeetä. Nyt tosin taitaa olla pakkasta, eikä märkää. Ei ollut asiaa ulos, joten eipä tullut käytyä.
Oon koittanut lepuuttaa hartsuja parhaani mukaan, kun on pakko. Tylsäähän tämä on.

Tuntuu ihan siltä, että viimeisetkin lihakset häviää ja niinhän siinä käykin. Mutta toinen vaihtoehto on siedättää ja jumiuttaa koko ranka täysin! No thanks.

Yläniska kantaa itsensä ihan loistavasti mutta voima ei riitä vielä alarangassa. Yritän sitä rasittaa sopivassa määrin ja jatkanut rohkeasti mm. ojentajien tekoa ja kumartelua mutten istunut tuntiakaan koneella tai hengannut liikaa pystyssä.

Muuten jossain vaiheessa siinä käypi niin, että hartiat tulee ihan hullun kipeeksi ja keho lähtee hakeen tukea alaselästä ja/tai yläniskasta. Ja yläniskaa en tahdon tukkoon, kun se nyt kerran on saatu auki. Sit sitä luovuttaa aika helposti 'pystyssä olemisen/siedättämisen', kun ei halua sitä kuuppajumitusta. Ja toisaalta, silloin kun jumitus on pahimmillaan, ei kannata yrittääkään kukkua pystyssä. Menee muuten kaikki muutkin paikat tukkoon. Uskon, että vesijumppa, uudet keskirankaa vahvistavat liikkeet ja maltillinen rasituksen lisäys on paras vaihtoehto.

Vaikka sit menis vähän kauemmin, että on kunnossa mutta menköön. Jos nyt on mennyt 7 kk:tta, niin vittuunks täs ois kiire yhtäkkiä? Viimeksi kun yritti enemmän kuin pystyi, kusi omille nilkoille ja olo oli kamala sen 3 viikkoa. Toiset 7 kk:tta voi mennä mun puolesta, kunhan kuuppa ei mee tukkoon ja jossain vaiheessa oon jaloillani. :)

Jaahas, jaksaiskohan sitä väsätä sairaspvärahahakemukset elo-marraskuulta? Pitäis yrittää, kun alkaa taas likviditeettivaje uhata. Oon niin laiska näissä jutuissa, ettei hyvä tosi. Vedän ihan viime hetken kaikki velvollisuudet, kun nyt sattui oleen vähän säästöjä, joilla on voinut elellä.

Elokuulta sais kokopäivärahan ja syys-marraskuulta osapäivärahan. Sitten en tiedetään, mitä tapahtuu joulukuussa. Sen tiedän, että voin vielä nostaa ansioon sidottua saikkurahaa 6 kk:tta. Ja aion muuten nostaa kaikki, jos vaan lekuri suostuu saikkua kirjoittaan. Lekurin mielestä joulukuusta tosin pitäs päästä töihin. Kattellaan!

On tosta Kelastakin jotain hyötyä! Se on verottajan jälkeen mun toiseksi eniten inhoama organisaatio, koska yleensä oon joutunut vaan maksumieheksi. Mm. opintotukia on peritty takas 4000 euroa koko opintojen aikana. Mallin tulot oli niin epäsäännölliset, ettei voinut tietää koskaan vuosien alussa paljon tulee loppuvuonna tienaamaan ja aina tuli takkiin. Samoin toi yrittäjän tulojen laskeminen ei mennyt ihan niinkuin luulin ja tuli hienot rapsut siltäkin vuodelta. ;)

Ja vielä ois maksamatta joku 1000 euroa maaliskuusta 09 eteenpäin. Antavatkohan armoa, kun kerron olleeni saikulla maaliskuusta 08 asti? Ei varmaan.

Ei kommentteja: