Aloitin hommat vasta klo 10, koska valvoin eilen niskan takii viiteen. Jeps, taas. ;) No, tein ensin yhteen. Sit alkoi tulla väsymys hartiaan. Paussi, 0,5 tuntia ja takas. Sit tein taas 16 asti. Paine nenässä ja kädet oikein kipeet hartioista. Taas pieni paussi, muka lepo, oikeesti mä söin, kävin suihkussa ja kelasin työjuttuja mielessä. No, sit viel vähän hommia > kasvot puutui. NYT vasta osasin lopettaa, kun korvat alkoi huutaa ja kädet oikeesti puutua. Ja siltikin, kirjoitin viel tän jutun. ;) Huomenna sit lyhyt päivä. Saatiin aikaiseksi uutiskirjeohje, uutiskirje tekstit (stilisointeineen), rekryjuttui, meidän työntekijäelinkaarimalli ja prosessi sekä sit aloin viel oikolukeen uusia web-tekstejä. Hyvä, hyvä!
Tai oikeestaan tekemisen pituudella ei ole enää niin väliä, vaan intensiteetillä. Mäkin teen kaiken aina ylitäydellisestä, täydellä sydämellä ja just in case -hengessä huomioiden typerätkin nyanssit, joita ei tarttis... Nooh, sallitaan tää itsensätoteuttaminen työn kautta mulle tässä määrin toistaiseksi. Kohtahan oon taas ni huonos kunnossa, että on PAKKO lepää muutama päivä. ;)
Nyt, hellumarei!
Tekstit
4 kommenttia:
Minkä merkkinen kello sinä olet? siis kun et olekkaan Lada niin minkä merkkinen kello sitten olet ?
Kyllä Mustia vapisutti kun luin mitä kaikkea olit tehny päivän aikana!!
Upeaa, hienoa, intensiivistä työtä, totean ylpeänä tyttäreni aikaansaannoksista, mutta, mutta, mutta... täytyis muistaa pitää niitä lepo hetkiä, et paha olo ei pilais muuten "ansiokasta"päivää.
Niimpä niin, helpommin sanottu kuin tehty toteat. Ymmärrän hyvin, kun työ on mielenkiintoista, on oma rauha tehdä, ajatukset kulkee virkeänä ja kun sen OSAA!!
Hiljaa mielessäni toivon ettet vastaa tähän, mutta toisaalta edes parilla sanalla, sittenkin...
Lepuutathan itteäs nyt Tahdonvoimaa, jutskataan huomenna taasen, öitä! :)
Ano, mä oon vähän huono näissä projektiivisissa testeissä, mutta yritin. ;) Sellainen vanha, luotettava ja tyylikäs kaappikello, jota ei voi hävittää, vaikkei se toimiskaan. Sillä on nääs ni paljon tunnearvoa, et saa roikkua seinällä, vaikkei sopis sisustukseenkaan.
Musti, Hirvee paineet sä loit vastaamiseen. mut enpä nyt jää tänne asuun. Adjö! Se ois kaulan koukistajien aika. Ja tää päivä duunia ja toinen elpymistä on hyvä rytmi. ;)
suoraan sanoen, jos joku maksais mulle sairauspäivärahaa, en todellakaan hidastais paranemistani kökkimällä koneella, mut vapaaehtoisia maksajia ei tosiaan ole. Niin, koska olen terve.
Ja ei sillä pahalla ololla ole ni väliä, koska se tulee aina. Teki töitä tai ei, niin jossain vaiheessa hermot suuttuu kuitenkin. Joten... :) Öitä kaikille!
Ps. Sano Lavinille, et huomenna on klo 10 maissa tuttu lähestyjä 9-paikkaisella meitin kodin yllä. Tai siis tietty riippuu trafiikist mutt tos mais. Jos ois akkua autos, menisin kattoon.
Lähetä kommentti