perjantai 8. elokuuta 2008

Top2 -tsemppaajat

Olen ottanut tavaksi lukea muutamaa saamaani tekstiviestiä, joka päivä. Niistä tulee hyvä mieli ja ne saa aina muistamaan, että vaikka olen ollut nyt 5 kuukautta kipeä, niin toivoa on kuitenkin vielä.

Viesti saman eläneeltä ystävältä:

'Sehän siinä taudinkuvassa (whiplashissä) on pahinta, et vaan aika auttaa.. Se ei sillo paljo helpota siinä hetkessä, knu pitäs elää ihaninta elämänaikaa! Mää tiedän kuinka helvettiä toi on. Aina voit mua oloissas konsultoida. Oon tässä elävä esimerkki siitä, että se (huimaus) kyl loppuu, vaikket sitä jaksais just nyt uskookaan. Mutta helppoo ei oo ja ite opinkin olemaan armollisempi itelleni -tosi kova prosessi se on. Pyri nauttiin ihan pienimmistäkin iloista!'

Toinen viesti äidiltäni, joka parantaa käsillä ja ennustaa:

'Rakas tyttäreni! Äiti kertoo taas sen sinulle: Tulet terveeksi, usko ja luota sanaani. Muista se joka päivä, silloinkin kun makaat yksin kotona, vain telkka ja känny seuranasi ja sinusta tuntuu et kukaan muu kuin sinä ei joudu kärsiin näin.. Sinun vaan täytyy uskoa paranemiseen, vaikka se tuntuu kaukaiselta haaveelta. Mutta kaikki haaveet ei toteudu, mutta tämä toteutuu.. :-) Aikaa vielä menee, mutta ei läheskään niin pitkään kun oot joutunu nyt kestämään.. :-D ja niin kun huomaat, pystyit parantaan miehesi päänsäryn CST-terapialla, niin fyssarisikin pystyy parantaan sinut kulta. Sinun onnesi on myös minun.'


Kummasti sitä sitten pärjää aina päivästä toiseen, vaikka välillä on itsekin jo varma, että usko loppuu juuri tänään. Mutta hirveen määrän sisua tää kyllä vaatii... Jossei pää pysyis kylmänä, niin sit tästä ei selviäis. Mutta jos mukana on hippusellinenkin järkeä, niin homma toimii. Tuota se fyssarikin aina hokee!

Ei kommentteja: