keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Ettei vaan... (Tahdonvoimaa)

Olisi liian kiva viikko tulossa, varmistin sen tietenkin tiskaamalla ja siivoamalla. Ei kerta koneella voi istua (staattista + nuppi on rangassa, niin ruutu sattuu silmiin) mutta pystyy oleen pystyssä, niin ollaan sitten.

Eipä sitä jaksa pelkkää kattoakaan tuijottaa. Onhan sitä katteltu ihan tarpeeksi.

Puolet jäi tiskaamatta mutta ne saa jäädäkin. Ehtiihän ne hoitaa vaikka huomenna, perjantaina tai viikonloppuna tai joskus seuraavan vuoden aikana. Kun eihän mulla mitään muutakaan tekemistä ole. Kappas kuinkas sattuikaan.

Ulkonakin ois taas nätti ilma. Taidanpa lähteä Kauppiin iltapäiväkävelylle. Vai meniskö shoppaileen kevätvaatteita? Ai niin joo, mutta enhän mä pysty, enkä mä niillä vaatteilla tee mitään. Vaatteita on erilaisia vaikka joka päivälle mutta mä kuljen muutamissa kotihousuissa ja trikoopaidoissa.

No, ehkä suhautan frendille kahville ja hiustenleikkuuseen. Jaa, niin joo. Mutta enhän mä saa autoa tallista saatika jaksa kantaa päätäni sitä puolta tuntia.

No mitäs mä sit teen? En mitään. Samaa kuin vikan vuoden. Olen. Tylsistyn. Kun silmät on tälläisinä ei pysty ees tekeen koneella hommia. Puhelinkin sattuu silmiin. Verhotkin täytyi laittaa kiinni, kun kirkas aurinko sattui päähän. On tämä elämä niin hienoa, ettei sanoin pysty kuvailemaan.

Voikohan tylsyyteen kuolla? Tiedättekö ketään, joka olisi menehtynyt suoranaisesti tylsyyteen? Ei siis välillisesti masentumisen tai yksinäisyyden vaikka. Kuollut ihan siksi, ettei keholla ollut tekemistä ja ruumiintoiminnot vaan loppui.

Mitä ihmiset yleensä tekee, kun ne joutuu makaan sängyssä? Muuta kuin kaulankoukistajia ja niskan stabiliteettiä leukaliikkeillä? No, onneks voin ees tehdä noita, se on kaikki kotiinpäin.

Hermostohan pelittää aika kivasti mutta niskanhallinta ei riitä pystyasennossa, kun sieltä on kaikki paskana. Mä en käsitä, kuinka rakenteet ees pääsi noin pahasti repeilemään, eikä sitä edes tajunnut.

Luulis, että jos pehmytkudos menee täysin paskaksi, siitä aiheutuis jotain oireita heti. Mutta ei. Niinpä ei osannut ees laittaa kylmää, kohoa ja käärettä, kun ei sattunut mihinkään.

Ja siitähän seuraa aina hyvä tervehtymisprosessi, kun ensihoito menee päin persettä. Ja jotta niskan rikkoutuminen oikein varmistettiin, pari OMT:tä venytti ja mobilisoi sitä heti vamman syntymisen jälkeen.

Kyllä nekin on vitun kuutteja. Nykyisen hoitajani sivuilla on kerrottu laveasti niskavammoista ja lukee myös, että niskan tuore tapaturma estää mobilisointihoidon.

Miten joku toinen 6 vuotta itteään kouluttanut ja 15 vuotta hommia tehnyt ei muka tiedä sitä? Tai siis kukaan muu mua hoitaneista fyssareista?

Eikö pehmytkudosvammojen ensihoito kuulu jokaisen fyssarin opinto-ohjelmaan?
Ei ihme, ettei tosta saa kalua.
En kyllä aio todellakaan maksaa laskuja, joita OMT:ltä tulee joskus, jos muistavat laittaa. Laitan reklamaation + whiplash -infon ja toivotan hyvät kesät. Ja tietty pistän mukaan nykyisen hoitavan lekurini ja fyssarini mainoksen heidän pitämistään Niskavamman tunnistus ja hoito -kursseista.

Menkööt sinne opettelemaan, niin eivät pasko muiden(kin) niskoja tulevaisuudessa.

Ei kommentteja: