Syksy 2009

Ikäväkseni huomasin, että oon ihan samassa jamassa, ku viime syksynä. Vaikka hermosto on parempi, niin tasapainosta ei ole tietoakaan. Lähdin ottamaan 100 metrin lenkin pehmeellä. Muistaakseni näin oli myös viime syyskuussa. En viitsi masentaa itseeni katsomalla blogista, koska viime syksynä taisin vetää kahden kilsan kävelyitä.

Pääsin 30 metrin päähän kotoota, kun törmäsin uusiin kavereihin (kuva). Tyypeillä oli ikää yhteensä 24 vuotta. Ihania. Tietty vaistomaisesti menin kyykkyyn ja rauhallisempi labbiksista peruutti istumaan konkreettisesti syliini haarojen väliin. Kyl koira koiran ystävän tuntee. Osasin kuitenkin olla kääntelemättä päätäni, tosin välillä tuntuu, et kyykyssä oleminenkin on liikaa. Mut pakko sitäkin on treenata.

Jutskailin omistan kanssa 2 minuuttia seisoen samalla hiekka-alamäessä. Voi karmee. Ei kyllä ollut helppoa. Tasapaino ei ole parantunut yhtään aiemmasta. Se on ollut parempi, mut se on taas huonompi. En tiedä miks. Kai se johtuu siitä, että nolla on lytyssä. Ja varmaan auttais, jos ois ees oikean vahvuset silmälasit, mut ku ei oo, eikä saa hankittua.

Aika perseestä kaiken kaikkiaan.