Toisaalta, suhteutan oman valitukseni niihin ihmisiin, jotka Facebookissa itkevät syysflunssaansa ja sen aiheuttamaa parin päivän sängyssä makausta. Ei siinä mitään, jos joskus valittaa, mut ku niin moni valittaa säännöllisesti tommoisesta. Pistää hymyilemään, kun ihminen toisensa jälkeen kirjoittaa syysflunssakaudella toinen toistaan raadollisempia tarinoita elämästään. Parhaita on just nää "joudun oleen himassa kuumeen takia ja en kestä tätä. Tarttee actiöniä ja elämää". Tuommoisiin tekis mieli kirjoittaa, älä kitise saatana pienistä tai vastata vaan ynseesti, koita ny vittu kestää, mutta ei viitsi loukata toisten herkkiä sieluja. ;)
Tänäänkin jotain hyvää. Entinen asukas oli saanut tänne vanhaan osoitteeseen Lumenen meikkinäytesetin, koska hän on kauneusalalla töissä. Ei kuulemma tarttenut itse, niin meikäläisellä on nyt helvetillinen kasa huulipunia, eyelinereita, kiiltoja yms. On kuuntaa Natural Code -sarjaa sekä Magic Roses Party Collection. Myös siskolle ja äiteelle riitti osansa. Heti huomenna voi vetää Funky Lady -lilat kynnyt ja hittikasarihuulipunat kehiin ... ;)
Tekstit
2 kommenttia:
Helposti sitä tulee verrattua itseään muihin asiassa kuin asiassa, sillä tavalla ihminen suhteuttaa kokemuksiaan. Mullekin teki ihan hyvää taas kuulla Ortonissa kaikenlaisten vaivaisten tragedioista. Tällä kertaa siellä oli jopa yksi alle 40-vuotias, mua vuotta vanhempi tyttö, joka kertoi olevansa opiaattilääkityksellä kaatumisen aiheuttamien selkäkipujen takia. Aina kannattaa tietty muistaa, että me kaikki ollaan niin uniikkeja tapauksia, ettei varsinainen suhteuttaminen välttämättä edes onnistu. Mutta kyllä mulla silti tulee "kehtoonks mie" -olo esim. siitä, kun luen sun kävelylenkkiyrityksistä ynnä muista. Meitä yhdistää niskavaivat, mutta sä ja esim. se tyttö Ortonissa ootte joutuneet kärsimään kaatumisesta paljon pahemmat seuraukset kuin mä. Mun elämä tämän kanssa on ollut enimmäkseen outoa ja epämukavaa, mutta esim. käveleminen on ollut mulle aina itsestäänselvyys. (Vain kerran niska on sitä vaikeuttanut.)
Mulla on oikoluvussa parhaillaan elämänhallintaopus, joka on suunnattu juuri näille äksönin turruttamille flunssasta kitisijöille. Kirja kannustaa uuteen, mullistavaan ajatteluun, pois itse- ja työkeskeisyydestä, hiljenemiseen, hetkessä elämiseen, pienistä asioista nauttimiseen ja itsensä kuunteluun. Lukiessani tekstiä tajusin, että tähän kirjaan sopisi muiden sitaattien joukkoon oivallisesti pari pätkää TV:n blogista! :)
CH, Joo, luokittelu, vertailu ja ryhmänpaine. Siinä lienee kolme ilmilötä, jotka on ja pysyy.
Nopeestikos täst blogista kirjoittais kirjan, jos oikeesti haluais. :) Sellaisen yhdistetyn elämänhallintaoppaan ja omaelämänkerran. Mut ku ei millään jaksais puida koko blogia uudestaan auki, ku on just unohtanut kaikki pahimmat kauheudet. Ehkä joskus sit...
Kävelystä tuliki mieleen, että taidan taas lähteä ihan snadille ulkoilulle. On se kyl sairasta, miten toi niska ei kestä käppäilyä mukamas. Onhan se ennenkin kestänyt. Ei ymmärrä... ;)
No, mun onni on sit se, että löysin suoraan oikeaan paikkaan/hoitoon ja oon selkeesti päässy eteenpäin vakavasta vammasta, kun suurin osa muista niskavammaisista saa vaan hetken helpotuksia kuntoutuksesta. Et ehkä siinä mielessä mä en taas voi oikeesiti ollenkaan kitistä... ;)
Lähetä kommentti