Ihmekroppa

Mitähän tässä kropassa oikein tapahtuu? Korvat alkoi sirittää hulluna. Aamulla oli silmät ihan hönönä. Päivällä sattui käsiin, siis hartsuihin. En mä tajuu. Ihan kummallinen olo. Ei huono, muttei normaalikaan. Välillä tuntuu, et taju lähtee. Välillä on ihan kunnossa. Eilen tuntui, et nolla on tullut alas. Nyt ei tunnu ollenkaan siltä. Eilen ei voinut kielenimemistä tehdä, tänään kitalaki on täysin normaali pehmeä. Aamulla ku heräsin, jaloista ja käsistä tippui iho... Nyt on varpaat jäiset. Välillä tulee ihan poissaoleva olo, toisinaan ei mitään. Hetki sit tepastelin normaalisti vessaan, nyt ei jaksa liikkua metriäkään. Aamulla pää ei kääntynyt mihinkään, iltapäivästä kaula oli ku pöllöllä.

On kyllä hämärää. Siis todella, todella, todella piinaavaa. Pahinta, että koskaan ei tiedä, mimmoinen olo on, ku herää. Tavallaan on tosi hyvä mut joku ei vaan ole kohdillaan. En mä tajua. Kumpa joku aamu heräisin terveenä ja kauhutarina olisi ohi mut ei. Tämmöinen ihmeellinen välitila. Jos tää kuukausikaupalla jatkuu, tuun taatusti hulluks. Mielellä pystyn jotenkuten hallitsemaan oloani mut välillä on kyl niin ihme olo, että mielikään ei osaa suhtautua. Täytyy vaan toivoa kädet kyynärpäitä myöten ristissä, et se hakee nyt sitä lopullista muotoaan ja oikeesti herään joku aamu terveenä. Tai siis ihan sama, onko terve vai ei, mut kunhan ei ole hönö olo päästä.