Tokavikat koordinaatiotreenit tässä asunnossa

Laitoin tänään fyssarille viestin, et selvisin muutosta. Liitteeksi pistin sekä uuden kämpän kuvia että erään takaapäin napsastun lihaspullistelukuvani... ;) Oli pakko näyttää, etten mä ihan turha muija ole. Jokainen lihas erottuu selvästi selästä ja hartioista. Perkele, niin se siilikin sanoo! Vain yksi suunta tässä on ollut koko ajan, vaikka välillä on usko loppunut tilapäisesti. Ei lopu enää. Nyt ku oon päässyt tähän vaiheeseen, että pystyn treenaan, mua ei pysäytä mikään. Paitsi kaatuminen, autokolari tai rakkaan kuolema tai vakava sairaus.

Vielä vähän itsekehua, kun oon nyt 15 kk:tta haukkunut vaan itseeni... Tommosta lihaskehoa ei ole ollut sitten 1998 kevään, kun lopetin yleisurheilun. Tosta kuvasta sainkin sit kimmokkeen alkaa harrastaa kehonrakennusta.

Vitsi!!! Siihen en jaksa lähteä. Riittää, että esittelee itteään muuten, mut et pitäis viel olla lihaksikas, timmi ja ja maalattu. Nou!! Ei o mun juttu.

Fyssari valoi lisätsemppiä vastaamalla mun viestiin, että jatkossa se ranka alkaa kestää kaikkea muutakin kuin vain muuttoja kädet ristissä! Toivon hartaasti, että hän on oikeessa. Ja niin hän varmaan onkin. Onhan tää ny ollut helvetin paljon parempi ku vaikka ennen Rauhikseen muuttoa. Kävellessä ja/tai pitkään seisoessa alkaa valskaa suhteellisen helposti mutta istuminen ja kivuttomuus on puoli voittoa. Siksipä kutsuin ens viikolla kolme ihmistä kyläileen uuteen asuntooni. En yhtäaikaa tosin. Sen verran pitää hermoja säästellä. Sanoin, että "saunotaan", mut paskat mä mitään saunoa pysty. Kovat puupenkit ja kuumuus > big nou nou... Muut saunokoon, mä keskityn vetään punkkua ja lonkkaa.

Jaahas, nyt tää tytsy tunkee 2 kiloa peruna-sipuliseosta uuniin ja syö ne KAIKKI. Aamupalaks vetäisin pitsan. Kiitos Lavin, oli hyvää! Mulla oli tänään jo niin hyvä olo, että saatan perua fyssarin KE. Täytyy kattoo huomenna, rankaiseeko muutto jälkijunassa.

<3