Ruostetta ja appelsiinejä (Tahdonvoimaa)

Se se on! Nyt keksin sanan, jota olen hakenut 2 kuukautta. Ruoste. Yhtä positiiviseen sävyyn kuvattuna kuin CMX:n samannimisessä biisissä. 'Savu nuolee raunioita, tiedätkö miltä tuntuu, lämmittää käsiä palaneiden kotien tuhkassa...'

Tuntuu just siltä, että oikean puolen lihakset ja nivelet on ollut yliaktiivisena 5 vuotta! Ja heti, kun tulee ylirasitusta ilman tukea, niin se ruoste senkun lisääntyy. Voihan fuck, muhun on iskenyt 27-vee korroosio. Kuulostaa pahalta. Entä 80 veenä? ;)

Nami, ukkeli toi kuoritun appelsiinin nokan eteen. Täytyy pistää kiltisti C-vitamiinia (ja säilöntäaineita, joita ruiskutetaan pahimmillaan kuoren alle neulalla;) napaan. Ei oli ilmestynyt Mexican-Kotipizza (silputulla jalapenolla, mun ainainen vaatimus;) ja karkkia. Voihan räkä. Oon ennen ollut niin tarkka siitä, mitä syön, mutta nyt sairauden aikana on ollut ihan sama. Kaikki menee! Laihduin aluksi sen 8 kg:a (62:stä), joten nyt on hyvä ottaa takas!

Kahviaddiktin tyttärenä taidan heittää pannun poroon - yön kunniaks. Sitten nukuttaa taatusti, eiks se Musti niin mennyt siinä opettajatarinassa? ;)

MÄKIN HALUAN SOITTAA PIANOA!

Huomenna kaivan sen kaapista. Onneksi ostin markkinoiden kevyimmän. Ihan vähän vaan kosken... Ihan viisi minuuttia. Joopa, joo. Kattellaan launtaina oloa sit. ;)