Nyt väsyttää pirusti mutta täytyy vaan valvoa, että ens yönä saa nukuttua. Muuten katoaa loppukin rytmi kokonaan. Oih, kylläpä helpotti kun nappasin aamupalan kera Klotriphylin. En sitten yöllä jaksanut lähteä ottamaan sitä. Inhoan tota pimeässä kompuroimista kun tasapaino ei ole ihan kohdillaan muutenkaan. Kaadun vielä joskun tuolin jalkaan ja murran jalkani ja sit jää altaalla käynnit! Se oiskin vasta neljäs kerta, kun alaraaja murtuu.
Funtsinpas tossa yöttömänä yönä sitäkin, kuinka onnekas olin, kun ei jouduttu kipsaan tota vasenta kättä, joka murtui samassa hässäkässä. Miettikääs jos vasurissa ois roikkunut sellainen pari kiloa painava möhkäle slingalla (vai mikä se on, joka laitetaan kaulaan) ja oisin kantanut sitä ensin 6 viikkoa! Herranen aika.
Muistan aina kun fyssarini kysyi multa puhelimessa, kun soittelin hänelle ennen ekaa hoitokertaa: Saitko kaulurin? Ethän ole käynyt OMT:ssä? Oothan vaan levännyt ja ollut saikulla? Kaikkiin vastaus oli jotain, mitä hän ei olisi halunnut kuulla. ;)
Meni kyllä pehmytkudosvammojen ensihoito niin päin persettä. Ei toteutunut yksikään K. ;) Lisäksi olisi pitänyt heti saada kauluri, ettei niska olisi rasittunut enempää mutta kukas sellaista ois tajunnut ehdottaa, kun ei se ollut kipeä tai turvonnut ennen huhtikuuta.
Se eka keikahdushan, mistä oireetkin varmasti tuli, tapahtui 2.2 ja toinen 29.2 ja huimaus alkoi joskus 20.3. tienoilla. Niska meni jumiin vasta huhtikuussa... Ei sitä kellään kuitenkaan mitään ennustajan lahjoja ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti