Kakkua kermavaahdolla (Musti)

Ei ole viikkoakaan väliä ja taas olen vääntämässä täytekakkua, viikko sittenhän oli isänpäivä ja huomenna pojalla on synttärit. Lähes kolmenkymmenen vuoden ajan olen täytekakun rustannut, aina kun lapsillani ja meillä mieheni kanssa on juhlapäivä.
Lapset ovat syntyneet eri kuukausina, mutta me "vanhukset" olemme syntyneet samassa kuussa ja vielä peräkkäisinä päivinä. Miheltä kun on ohi syndet, niin minä vasta aloitan... Sanonkin aina hänelle että sitten me vasta vanhoja ollaan, kun ei muisteta omia eikä toisen synttäreitä. (Onneksi niin ei ole päässyt vielä tapahtumaan.)
Varmaan ne vieraat joille vuosien varrella olen tarjoillut ajattelevat mielessään kuinka aina teen sen saman täytekakun, samalla täytteellä ja samalla päällisellä. Mutta kun se on vaan aahh niin hyvää, vaikka itse kehunkin. Täytteenä on omaa mansikkahilloa ja kermavaaahtoa ja päällä tietenkin kahden sentin kermavaahto kuorrutus,aaahhhh. Päälle heittelen värikkäitä karamelli pastilleja ja sitten vaan kiinni kakkuun! Toinen bravuuri kakkuni jota aina valmistan on vanha tuttu tiikeri kakku, muropohjaan, ettei vaan pääse laihtumaan. Ja vaikka itse sanonkin, sitäkin on kaikki kehunu, eikä yksikään ole delannu... Just äsken kävi veljenpoika kylässä ja piti leikata viipale välittömästi hänelle, hyvä kun edes kerkisin kunnolla kakun kumota.

Varmaan lukijoille on jo tullut selväksi, että olen aivan loistava leipoja, no ei, se oli jogea. Todellisuudessa kun heitän kakun uuniin, hoen pienenä nassikkana hiekkalaatikolla opittua lausetta, "tule hyvä kakku, älä tule huono kakku". Ja siitä huolimatta kävi taannoin, et tuli se huono kakku, tai oikeammin taikinahan oli mitä parhain, mutta olin laittanut hutiloiden irtopohjan kiinni ja melkein pyörryin kun palovaroitin alko ujeltaan ja kitkerä savu täytti keittiön. Kurkistus uuniin varmisti pelkoni oikeaksi, kakku valui uunin pohjalle tasaisena virtana. Ei paljoa naurattanut. Olen yrittänyt elää elämääni niin että löytäisin joka asiasta valoisankin puolen ja tässähän se oli tietenkin se, että kakkua ei tarvinnut alkaa täyttämään.

Ajattelin etten ihan joka päivä mainostaisi lemppari juomaani, mutta pakkohan se nytkin on mainita. Leikkasin just äsken valtavan palan tikrukakkua ja palan painikkeeksi join tietenkin KAHVIA! Tahdonvoima näkee parastaikaa varmaan jo kahviunia....
Kellon viisarit näyttävät jo puolta kahta, joten sänkykin jo alkaa kutsuun puoleensa.
Huomenna kun viimeisetkin vieraat ovat kaikonneet istun tähän tutulle paikalle kertomaan kuulumiset, tulkaa seurakseni.