Ei vaan osaa olla (Tahdonvoimaa)

Mä en osaa vaan olla. Se ei vaan luonnistu. Kun tuli vieraita, pomppasin salamana ylös sängystä, vaikka olin päättänyt, etten nouse koko päivänä. Sitten suihkuun, pikkusen kattoon töllöö yms. Kohta ollaan taas niin jumissa, ettei hyvä tosi. Ainoa positiivinen asia on se, että jumitus on edelleen hartioissa ja olkapäissä ja niska/pää sekä alaselkä on vielä säilynyt ilman.

Mutta huonompaan ollaan menossa selkeästi. Sen huomaa siitä, että alkaa kroppa painaa sata kiloa ja kävely olla hirvittävän raskasta. Ja iskee kankeus.

No, kestihän tätä hyvää oloa ja iloa kokonaista 12 päivää, joka on todella vähän siihen nähden, että jo 8 kuukausi on menossa.

Täytyy vaan olla positiivinen ja ajatella, että se tuki tohon C6-tasolle auttaa. Mutta on tämä niin hanurista, kun aina vaan toivoo ja toivoo, että NYT se hyvä olo on ja pysyis mutta joka kerta saa pettyä.