perjantai 14. marraskuuta 2008

Kerrottakaan vielä (Tahdonvoimaa)

Että tämä päivä todellakaan mennyt sängyn pohjalla... Päin vastoin! Kunto oli iltaa kohti nousujohteinen ja treenasin innostuneena ojentajat, pumppaukset yms. altailun päälle. Ja kattelin leffaa 10 min. sohvalla siedättääkseni itseäni istumaan pehmeällä! Ja yritin hengata pystyssä mahd. paljon.

Hassu toi C6. Nyt kun se ei heilu, niin silti tuntuu kuitenkin oudolta: kun liikuttaa käsiä, niin koko putki huojuu/liikkuu! Ja hartiapumppauksissa rutisee ja rätisee olat/hartiat niin pirusti. No, nivelpinnat vaan siellä raksuu, kun nivelside ei toimi niinkuin pitäisi. Ei vaan jaksa kannatella tota kohtaa. Niin ja onhan siinä se pieni välilevyn pullistuman alkukin, joka osaltaan on heikentänyt lihasvoimaa/tukea tolta kohdalta. Puhun keskiviikkona fyssarille tuntemuksista ja kattotaan, mitä hän sanoo. Todennäköisesti: Voi kestää 12-14 kk:tta, että se on stabiili. Muista luonnon lait. ;)

Se on vakkari muistutus, jota kaipaankin, kun alan suremaan ääneen, sitä että paikat ei vielä(kään) kestä! Yhyy.

Ei kommentteja: