Ei vaan nukuta, niin ei nukuta. Minkäs teet. Tässä aikani kuluksi olen tehnyt lonkan kierrot, vaihtanut asentoa n. 60 kertaa tunnissa, elvyttänyt rintarankaa, lukenut Taloussanomien uutiskirjeitä, miettinyt valokuvaajafrendille nostalgisia kuvauspaikkoja Tampereelta yms. ja koittanut palauttaa mieleeni sellaisen leffan juonen/nimen, jossa kundi ei saa nukutuksi moneen päivään. Muistan vaan, että se johtuu jostain parisuhdejutusta ja että kundi menee lopulta yövuoroon supermarkettiin, joka on 24/7 auki, ja tutustuu siellä ihan hörhötyyppeihin ja elää jossain valve- ja unimaailman rajoilla sitten...
Kohtahan LiP saapuu. Saapi seurakseen rättiväsyneen siskonsa. Nukun koko päivän... Pitäisköhän olla lääkkeiden väärinkäyttäjä ja ottaa toinen Klotriphyl? Vaikkei ne enää uneta niinkuin ennen, niin vähän kuitenkin. Pahinta on, että väsyttää pirusti muttei vaan pysty nukkuun...
Alkaa tulla tää 'sairastelu' kohta korvista ulos ja tuntuu, että ahdistaa pelkkä ajatuskin siitä, millainen (lue: kuinka paska) se seuraava päivä on. Sitten ei saa taatusti nukuttua, kun illalla jo alkaa funtsia sitä, että jaahas, taas saa kärsiä seuraavan päivän.
Joo, meen ottaan lääkkeen. :) Toinen vaihtoehto ois tosin keittää aamukahvit. Hmm...
Huomenta vaan kaikille!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti