Joulu joka päivä (Tahdonvoimaa)

Kun nyt muzamaailmaan päästiin, niin tähän tilanteeseen (Musti-ihanainen lähetti tuon pikkulahjan postissa) sopii hyvin seuraavan biisin sanat, btw, joita juurikin lauleskelin synan säestyksellä (eikä mennyt hartsut jumiin):

'Voit joulun elää joka päivä vaan
ja parhaat hetkes tulet tuntemaan,
Jos vain joulun lapsi saa,
sydämessäs asustaa
Niin silloin joulu luonas aina on'.

Mulla on talo täynnä äidin antamia pikkuesineitä ja lahjoja tervehtymisen varrella. Huom! Sanavalinta: en puhu enää sairasajasta, vaan tervehtymis/kuntoutumis/toipilasajasta! Alitajunalla ja pikku sanamuodoilla on ISO merkitys.

Vaikken muuten maallisesta mammonasta niin välitä, niin nuo ovat kyllä tavaroista rakkaimpia! Ja niihin kaikkiin liittyy aina joku tarina tai fiilis siltä päivältä, kun olen ne saanut. Ja täältä blogista voi aina käydä tarkistamassa, mikä se on ollut, koska aika kuluu kuitenkin nopeasti ja nämäkin toipilasajat unohtuvat välittömästi, kun olen ollut jonkin aikaa.

Mä en edes yskäise niskavammoihin ja neuraalikudoksiin päin sen jälkeen, kun tästä selviän. Ja varmistan kyllä kaikin keinoin, etten a) kaadu b) joudu kolariin c) putoa d) tule tönäistyksi tms. Ja millähän noikin muuten varmistaa? Hankin talveksi sellaiset mummojen kävelysauvat ja nastat kengän pohjiin, etten vaan liukastu ja vaihdan Audin Saabiin tai Volvoon, joissa on TM:n testien mukaan parhaat niskatuet. Toki tuun loppuelämäni hinkkamaan noita harjoituksia, mutta sehän on itsestäänkin selvää. Kun kuntoon pääsee, siitä kannattaa pidetään kiinni.

Ajattelin myös aloittaa uudelleen Pilates- ja laulutunnit. Tukevat niskan kunnossapitoa. Vähitellen treenaan ittelleni sellaisen sikaniskan, että kaupungin isoimmatkin portsarit jää kakkoseksi. Ei muuten retkahda enää, vaikka joku tolvana tönäsis. Turpiinhan sitä vaistomaisesti varmaan vetäis, jos joku lähestyisi uhkaavasti mun niskaa.

Ps. Jollen ole jouluna terve, niin ripustan tohon samaiseen kuvan tv-antenniin hopeakoristenauhan ja yhden kirkkaanpunaisen joulupallon ja vietän joulun keskenäni omassa himassa. En syö palaakaan kinkkua, korkeintaan maksalaatikkoa ostan jokaiselle päivälle. Sitähän ei ole muuten tullut syötyä. ;) Enkä avaa yhtään lahjaa - ei sillä että niitä saisin. Olen ollut kaikkea muuta kuin kiltti ja hyvällä tuulella vikat 8 kuukautta.

Eli keho, ans panna vauhtia paranemiseen nyt, ettei tuu elämäni paskin joulu. Vielä on 5 viikkoa aikaa... Siihen mahtuu ainakin 1 fyssarikerta, jos oikein kauniisti anelen. Fyssari tosin on sitä mieltä, että 4-5 vkon välit on tässä vaiheessa, 'kun olen melkein kuosissa', ok mutta mä en...
Siinä käy sitten muuten niin, että en uskalla 'revitellä/siedättää' niinkuin pitäis, koska tiedän, että 2 viikkoa neljästä on helvetin pitkä aika kärsiä.

Mutta toisaalta, nyt kun asiaa oikein mietin, niin kestihän se nytkin 3 viikkoa - ja menee koko ajan paremmaksi. Totta. Ja fyssarilla on aina varattu 'kriisiaikaa' toimistopäivinä, jos nyt ihan akuutti paniikki iskee jollain. Tuossa paikassa puhutaan oikeasti ASIAKASPALVELUSTA ISOLLA A:lla. Hiljainen toiveeni on, että Vakuutuslautakunnastakin tulisi myönteinen korvauspäätös työtapaturmasta joululahjaksi. Se ois n. 2500 euron arvoinen lahja. No, jossei tuu, niin pistetään rahastot myyntiin tai kirjoitetaan 3-4 retkuartikkelia lisää, niin saadaan maksut hoidettua. Ja jos oikeen hyvin käy, niin tuotteistan itseni sankaritarinana Ylen ohjelmaan ja myyn haastatteluja. Tai kirjoitan tästä kirjan. Ideoita on, kunto vielä vähän hakee. Tai kun blogin päivittäinen lukijamäärä on yli 500 hlöä, siirrän tän parempaan softaan ja alan ansaita kirjoittajille rahaa kuntoutukseen. Kattellaan!