Ostin ne aikoinaan Pirkkalan H&M:stä, kun olin menossa ottamaan arskaa/saunomaan/uimaan mummolaan hellekesänä 2006. Luonnollisesti unohdin biksut himaan!
Muuten ois voinut vetää ilmankin mutta kun mummola sattuu olemaan suoraan Pirkkalan lentokentän laskeutumisväylän varrella ja siitä tulee matalalta matkustajakoneet yli. Kyllä me kavereiden kanssa ollaan parit kerrat hetkuteltu alastonuinnilla, siinä toivossa, että pystyisimme vahvistamaan stereotypiaa suomalaisista outona kansana.
;)
Mutta ainakaan näkyvää ravistusta tai äkkinäisiä liikkeitä ei ole koneissa näkynyt, joten lentäjät eivät meitä ilmeisesti ole noteerannut. ;) En tiedä paljon siinä on koneilla korkeutta, ei ihan hirveesti, kun laskutelineetkin on alhaalla jo.
No, tänään Happy Landingit sai kyytiä altaalla 25 minuutin edestä. Totesin, että jos kerta omistan 5 biksut, niin perkele, miksi liikkua aina samoissa turkooseissa? Ei sillä, että siellä muita olisi mutta omaksi iloksi!
Päivitin myös pyyhkeen värin keltaisiin biksuihin sopivaksi. Vähän kuin uusi elämä. ;)
Tänäänkin on ollut ihan hyvä päivä. Vaikka C6 jumittaa, ja vetää jumiin C2:sen, niin hengissä ollaan! Yläniska/pää ei ole mennyt jumiin - vieläkään. Rintarangan jouduin teippaamaan... Sitäkin pitäis välttää, ettei lihakset surkastu mutta kun se auttaa tohon koko oikean puolen jumitukseen, niin suon sen itselleni. Nyt se kesti kuitenkin 2 viikkoa jakittamatta. Altaassa sen parhaiten huomaa, kun C6 on 'mennyt' kasaan. Ei pysty tekeen käsien vaakapumppauksia tai eteenpäin pumppauksia, kun hartia/rintaranka kinnaa!
No, uudet liikkeet, uudet liikkeet... Hoen itselleni koko ajan, että niillä päästään vihdoin käsiksi itse ongelmakohtaan.
Muuten on ihan positiivinen olo jo. Jos saa vielä C6 ja C2 kestämään, niin sitä alkais olla jossain kuosissa. Jumitus ei ole ainakaan lisääntynyt ja muutenkin kävely on pysynyt ruodussa. Ehkäpä vuoden vaihteen jälkeen kroppa alkais kestää jo?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti