Tai niille, jotka joutuu ties millaisiin retkahduksiin (tyyliin ajaa/kolaroi työkseen F1:ä tai hyppää laskuvarjolla) ja niille ei koskaan käy yhtään mitään, perkele.
Ja mä oon ihan varma, että ilman tota fyssaria en kuntoutuisi. Sun täytyy Fedja ottaa puolivuotinen trippi Tampereelle. Mä en pysty sitä sanoin kuvaamaan, millaisia potilaita olen kuullut tuolla autettavan ja omilla jaloillaan ulos kävelevän, vaikka sisään olisi tultu 10-senttiset ergopohjalliset jalassa kivusta kankeena. Ei se nyt mitään yliluonnollista ole mutta ilmeisen tehokasta, kun homman osaa. Minä ja Lady in Pink ollaan kuulemma 'helpoimmasta' päästä. Niin hirveeltä, kun se tuntuukin, kun luulin olevani kuollut silloin huhtikuun 17.päivä, kun ensimmäisen kerran laahustin fyssarille. Katotaan nyt ensin, tuleeko musta 'terve', ennen kuin hehkutan. ;)
Mutta tossakin kai on hyvin yksilöllistä, miten ihmiset reagoivat hoitoon? Vaikka kyllähän ne sanovat Upledger-instituutin sivuilla mm. ettei 'hoidon vaikutusta voi estää, vaikkei uskoisikaan siihen'. Mutta mä olen sitä mieltä, että just tuollainen kokonaisvaltainen kehoon ja mieleen vaikuttavat hoito auttaa enemmän niitä, ketkä siihen uskoo 120-prosenttisesti.
Todennäköisesti toi fyssari tuntisi heti parilla ekalla kerralla, missä vika ja mitä sille ois tehtävissä. Hänellä kun itsellään on retkun jäljiltä niin herkkä hermosto, niin se auttaa kehon kuuntelemisessa ihan hirveästi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti