Siitä päädyin pohtimaan yhteiskunnallisia asioita. Hirveesti on Suomessa niitäkin ihmisiä, jotka hakevat lekurilta just jotain bentsodiatsepiinijohdannaista (joihin Klotriptyl kuuluu myös) varta vasten nautittavaksi viinan kanssa, että sais ahdistuksen pois/ unettomuuteen apua. Tai ihan vaan padan sekaisin! Hyi hitto. Mulle ei olisi tullut mieleenkään hoitaa niskaani humalalla, vaikka omalekuri sitä epäilikin. Kai mä olin niin sekava silloin toukokuussa, että aatteli mun vetävän viinaa ja lääkkeitä sekaisin. ;)
Oon niin onnellinen, kun nuppi on pysynyt suht selvänä heinäkuusta. Mitä sitä suotta sekottaan enää lääkkeillä? Klotriptyliäkin on joutunut ottamaan vaan 1 tabl., kun lekuri suosittele. Sanoi, että se rentouttaa solukalvoja ja poistaa autonomisen hermoston separointia, niin ei viitsinyt kieltäytyäkään. Ja kyllähän se poisti kaikki kivut samantien.
No joo, kyllä mä silti otan nyt lasin punkkua ja alan sekakäyttäjäksi. Noin pienillä määrillä ei tule ongelmia. Alkoholi vähän vahvistaa lääkkeen väsyttävää vaikutusta. Joten... Hyvät yöt siis! ;) Muutenkin väsyttää ihan pirusti. Mutta Fedja sanoi, että se on tervehtymisen merkki. Nyt hoen sitä ittelleni seuraavat viikot...
Mä oon muutenkin niin erinomainen kusettaan itseäni näiden olotilojen kanssa. Muistan fyssarilta vaan sellaiset lauseet, mitä haluan: 'Mitä oudompi olo, sitä enemmän se keho sylkee traumoja ulos'. 'Sä oot niin nuori, että paranet varmasti', 'Sä oot helpoimmasta päästä' jne.
Mietin aina välillä, milloin mun usko paranemiseen oikeasti loppuu, koska lopputulos on aina sama, vitullinen jumitus jossain ja ei rasituskestävyyttä, mutta toistaiseksi en ole vielä päästänyt mieleeni ajatusta siitä, ettenkö paranis.
Aattelen vaan, että kun oikein uskoo joulupukkiin, niin se todella tulee sieltä piipusta mua moikkaan. Tai kun uskon UFOihin, niin varmasti sellaisen kohtaan joku päivä. ;) Mulla on takaraja tän uskomisen kanssa ensi kesä. Sitten jos en ole parantunut, niin tuskin paranenkaan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti