torstai 13. marraskuuta 2008

Heikko Plus (Fedja)

Nyt mennään lievästi positiiviseen. En odota suuria. Ja yritän paremmin kestää takaiskut. Nyt kun välillä saa rasituksen ja levon tasapainoon ja sen seurauksena tulee kohtuullisen hyviä jaksoja, niin huonoja ei meinaa kestää. Siitähän tuo TV:kin mainitsi. (Uusi lyhenne Tahdonvoimalle).

Uusi vahva mutu: Silloin kun neuraalikudos menee parempaan suuntaan, vettä menisi kitaan litrakaupalla. Eilen join n.5-6l. Normalisti 2-3 lasia päivä. Tänään on vettä taas mennyt ja nälkää ei tullut ollenkaan. Olisi mennyt ilman ruokaa koko päivä, mutta söin jonkin verran silti.

Joltakin kantilta TV hyvä, että menit niin huonoon kuntoon alussa, ettet voinut tehdä mitään ja lähdet siitä kuntoutumaan ylöspäin. Sinulla on huomattavat mahdollisuudet toipua todella hyvin nääs!!! Ja mahtava, että etsit itsellesi oikean hoidon. Taju. Säähän voisit helposti olla yksi niistä, joilla oireet kroonistuvat, kun löydä oikeaa diagnoosia ja hoitoa.

Minulla tämä kehitys meni ihan toisin päin. Koska minulla huimaus ja kordinaatiovaikeudet olivat lievät ja jalat kantoivat, olin jatkuvassa ylirasituksessa vuosia, vaikka oireisto olikin hurja. Siihen vielä lisätään se, ettei tajua yhtään missä kunnossa on. Sitä tottui alusta saakka siihen, että jatkuvasti on kauhea oireisto päällä. Ja ei tajunnut välittää oireistosta pätkääkään, kun ei ollut mitään käsitystä siitä kuinka vakavasti on sairas. Ei tajunnut lopettaa kävelyä, vaikka lenkkien aikana olo todella huono ja lenkkien jälkeen meinasi nukahtaa istualleen. Ei tajunnut lopettaa urheilua, vaikka paine päässä oli sessioitten jälkeen sietämätön. Lähti reissuihin, vaikka ei nukkunut niiden aikana kuin 2-3h yössä ja niistä toipuminen kesti 2-3 viikkoa. Oli ihmisten kanssa, vaikka olo oli sen jälkeen sietämätön. Oli töissä, koska se oli ainoa, joka piti kiinni jossakin järkevässä. Rasitus/lepo suhdetta olen opetellut vasta viime vuosina. Olen jollakin tavalla ihan alussa tässä kuntoutumisprosessissa vaikka tapahtumasta on vasta 11 vuotta. Opettelen elämään vamman kanssa.

Ei kommentteja: