Taas vähän fiksumpi (Tahdonvoimaa)

Kun ei tässä nyt muutakaan tekemistä ollut, niin hotkaisin sosiologian peruskirjan aamupalaaksi. Ja iltapalaksi. Vähän kulttuurista, sivilisaatioteoriasta, normeista ja vallasta tuli taas palauteltua faktoja mieleen. Hupsista keikkaa, 100 sivua täyttä asiaa. Huomenna pyydän miekkosta hakemaan vintistä paitsi toppitakkini myös lisää luettavaa. Löytyy sosiaalipsykologiaa, psykologiaa ja mediatutkimusta. Ens viikko on aikaa ahmia. Se on siis 7 kirjaa per viikko -vauhtia, mitä meikä viisastuu. ;) Onneksi pystyy lukemaan ja puhumaan puhelimessa. Siinä on mulle duunia ens viikoksi, kun jatkan asiakaslistan soittelua ja sivistän itseäni. Katotaan nyt, kuinka pitkä viikko tulee.

Ois kyllä jännä tietää, mitä tuol yläniskassa tapahtuu kun pää painuu kaularankaan. Kyllähän fyssari on sen selittänyt moneen kertaan, että joku puristuu johonkin väliin, mutta kun en muista mikä ja mihin. Hassu olo se kyllä on... Ja aina sama kaava, kaikki oikealla puolella enää. Aluksihan toi oli koko niskassa.

Yläniska tulee kipeeksi, silmä puutuu pikkuisen, alkaa kuuppa mennä jumiin, takaraivo/ohimot/päälaki menee sellaiseksi 'haperoksi', sit tulee huono olo, naama puutuu, alkaa huimaa kun kävelee ja lopulta ensin pää ja sitten koko kroppa painaa sata kiloa ja tippuu maasta läpi. Ja kun niska 'nostetaan', olo paranee muutamassa päivässä ihan entisenlaiseksi. On kyllä outo mysteeri tuo yläniska. Kyllähän sitä koko ajan miettii, että entäpäs jos siellä on räsähtänyt jotain mikrorakenteita niin pahasti, ettei se koskaan korjaannu? Voe, voe... Ei hyvä loppuelämä tulossa.