Jos terveys ei ole vaihtoehto (Tahdonvoimaa)

Niin toiseksi parasta on herätä siihen, että kaikki paikat naksuu! Tämähän on ihan harvinainen hetki, kenties jälleen kansallisen juhlapäivän aihe? Mä en ole naksunut rintarangasta sitten elokuun 2003. Ja vaikka naksumista seuraa hirvittävä jumi, niin on tämä nyt edistystä.

Ihana vapauden tunne, kun pystyy hengittämään. Mä laulutunneilla ennen ihmettelinkin, miten mun oli niin vaikea saada happea kunnolla mutta nyt ymmärrän.
Silloin aikoinankin, 97-99, kävin kanssa 2 vuotta puheterapiassa, kun multa lähti ääni. Olin vielä ton vuoden 99 musamaikkani ja jouduin lopettaan homman kesken, kun ei vaan tullut pihaustakaan. Koska CST nostaa ongelmat pintaan ja korjaa ne siinä järjestyksessä, että uusin ekana, niin oiskohan tämä jo vika? Vai meneekö tämä niin pitkälle, että kohta mun lapsuuden epäilty lonkkaluksaatio alkaa aiheuttaa uusia oireita jalkaan, kun se kipsattiin 3-kuukautisena? ;)

Uskaltaisikohan sitä nousta jo sängystä seisaalleen ja mennä aamupalalle, kun on niin nälkä. Kun suu on niin kipee ja kipeytyy vaan lisää seisomisesta... Pakko, se jotain syodä, hirveä nälkä jo 4 h. ;)