13.10 niska oli vielä tosi pahana, koska kävin ekalla kriisiajalla tuolloin ja sitten olin kriisiajalla fyssarilla myös 28.10. Sen jälkeenhän oli tosi kivat/nousujohteiset kolme viikkoa tossa välissä, jos unohtaa sen helvetillisen hartia/olkajumituksen. Nyt kävin sit viime viikolla vasta uudelleen 19.11 ja ainakaan vielä ei ole iskenyt hartiajumitusta.
Mutta loppujen lopuksi siitä kaameesta katastrofista tulikin toivuttua suhteellisen äkkiä jälkikäteen mietittynä. Hartiat on ollut nyt paljon parempina, vaikka ne tiksaskin sen etutukan leikkauksen jälkeen 20.11. Ei ne enää jumita ollenkaan niin kuin silloin edellisellä kerralla. Samoin toi C2-3 on taas vähän parempi, vaikka äityikin siitä pikkutöytäisystä silloin fyssarin jälkeen. Kai se vaan menee niin, että kun ei ole käyttänyt lihaksia ja ei ole sitä tarvittavaa tukea, niin kaikki paikat tiksailee ihan hullun helposti. Ja se todella käy KAIKKI läpi. Silloin aluksihan olin kokonaan ihan jumissa ja nyt se on lähtenyt purkautumaan mutta vielä ei riitä rasituskestävyys ihan kaikkeen. Ja aina välillä tulee sit takapakkia, kun on menty sietokyvyn yli. Mutta suunta on kuitenkin koko ajan ylöspäin. Täytyy vaan koko ajan muistuttaa itseään, että on mennyt VASTA vajaa 8 kuukautta kaatumisesta. Eli ei voi olla vielä kunnossa.
Se on vaan mun oma aika, joka tuntuu matelevan... No, joulukuusta aattelin aloittaa duunit 2 h/pvä, niin se varmasti edistää ajan kulua. Tällä kertaa tosin hieman maltillisemmin siis kuin viimeksi. ;)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti