Heräsin vasta 12.30. Tänään oli taas vähän parempi päivä, kun eilen. Askel on lähes normaali, vaikka kyllä se vielä vähän hakee. Sen verran just, ettei nyt kunnossa ole mutta melkein. Mutta kuitenkin parempaan päin joka päivä. Parantumisen huomaa hyvin siitä, että nyt pystyy jo oleen paljon pidempiä aikoja ylhäällä, vähän puuhasteleen jotain ja huonot hetket on lyhentyneet merkittävästi. Ja vaikka puuhasteliskin, niin siitä ei enää tule sellainen höntti olo päähän, niinku ennen. Aikaisemmin oli aina pakko käydä lepään jo aamupalan laittamisenkin jälkeen mutta nyt ei tartte enää.
Kyl se joku päivä loksahtaa kohdalleen ja huomaa, että kappas, nyt se on kunnossa. Mutta sen verran vielä niskassa ja hartioissa kipristää, ettei tässä kunnossa olla mutta ainakin parempaan menossa. Johan tässä on kärsittykin. Kohta 5 kuukautta täynnä. Huh...
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti