It's alive...

Pakko se on uskoo, että kyllä se keho tästä jossain vaiheessa antaa periksi. Aamulla ei ollut ollenkaan niin huono olo, kun eilen illalla. Tänään kävin vesikävelemässä Näsijärvessä ja se helpotti kummasti! Fiilikset oli tosi huonot, kun lähdettiin mutta huomattavasti paremmat, kun tultiin takas. Oisin odottanut päin vastaista, kun vedin treenin hirveessä aallokossa... No, ehkä se sheikkas sopivasti keskushermostoa. ;) Tänään on ollut jopa joitain hetkiä, jolloin kävely ja seisominen on ollut ihan normaalia. Se aina vähän riippuu ja roikkuu päivästä, asennosta ja rasituksesta. Katsellaan nyt, josko se joku päivä vielä asettuis kohdilleen.

Muutenhan tässä aletaan olla hyvässä kunnossa lukuunottamatta sitä, että pää ei käänny ja toi asentotunto vielä hakee ton ylös-akselin suhteen, kun siellä heikot nivelsiteet ei jaksa kannatella mun painavaa palloa. (Isot aivot!) Tiesittekö muuten, että nivelsiteiden korjaantuminen, tai siis uudelleenmuotoutumisvaihe, voi kestää jopa vuoden? Jäätävä aika...

Muuten liikkeet on jo normaaleja mutta vielä kun saadaan voimaa kaularankaan, ettei nivelsiteet painu kasaan ja aiheuta tosiaan sitä tunnetta, että tippuu maan läpi joka askeleella. Ens kerralla saan lisää kaularankaa vahvistavia harjoituksia myös maalla toteutettavaksi! Enää 12 päivää siihen. Ü