Päivän sosiaalinen hetki

Kävin taas vesikävelemässä Kalevan uimahallissa. Meni minuutti, niin ympärilleni oli kerääntynyt 2 pappaa (toisella vain 1 jalka ja toisella murtunut selkä), 2 italialaista kuntouimaria (jotka käy selkeästi näyttäytymässä hallissa) sekä yksi keski-ikäinen auto-onnettomuudesta kuntoutuva mies, joka ei ollut kävellyt yli vuoteen. Epäilen, että mun sydämeen on asennettu vauvana ihmismagneetti, koska toi sama ilmiö toistuu vähän joka paikassa...

Korvat lukossa selitin siinä sitten miehille kohtaloani, kun tuo niskatuki aina herättää lukuisia kysymyksiä. Ympärille alkoi kertyä myös muita vesikävelijöitä - kaikki yhtä innokkaana kuulemaan tarinani. Hassu huomata, kuinka sosiaalisia suomalaiset lopulta on, kun joku vaan uskaltaa aloittaa jutun. Niskatuki on helppo keskustelunavaus.

Ehkä tuossa ois hyvä vinkki niille, jotka aina sanoo, ettei kukaan tule juttelemaan. Uteliaisuus yhdistää meitä kaikkia lopulta, kunhan joku uskaltaa avata pelin.

Muutenkin olo on ollut ihan hyvä. Tai ei nyt hyvä mutta sellainen tasainen. Pystyy oleen jo aika kauan jalkeilla ilman, että tulee paha olo tai alkaa hirveesti huimata. Mutta ei tässä vielä terve todellakaan olla. Tämä päivä onneksi meneekin nopeasti, kun äiti ja sisko tuli käymään meillä ja mieskin pääsi töistä normaalia paljon aikaisemmin. Ja Dan odottaa mua Enkelien ja demonien kanssa! ;)