sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Taistellen...

Herra siunaa... Kun nousin ja lähdin vessaan, niin askel oli ihan normaali! Täytyy uskoa vaan lekuria: 'Rasitus on hyväksi. Vaikka siitä tulee vähäks aikaa paha olo, niin usko minua, se menee ohi. Et sinä sinne ihan pohjalle tässä vaiheessa enää putoa. Johan sä oot 5 kuukautta ollut paranemaan päin. Anna mennä vaan ja kokeile niitä rajoja. Huomaat kyllä, kun olet rasittanut itseäsi liikaa! Sitten vaan lepäät'.

Tulikin tosta herran siunauksesta mieleen... Kerran kun oli tosi tylsää ja maattiin fyssarin hoitojen jälkeen siskon kanssa (käydään samalla) sängyllä tylsistyneenä (koska ihme kyllä kyllästyttiin ainaiseen Aliaksen peluuseen;), niin alettiin tentata toisiltamme rippikouluaikaisia asioita.

Pian huone raikui Herran siunauksesta, Isä meidän ja 10 käskystä! Äiti tuli kysymään hätääntyneenä, oottekste nyt hurahtanut jo uskoon? Todettiin vaan kuin yhdestä suusta: 'Minä uskon fysioterapeutti X:ään, ja hänen mieheensä Y:hyn...' ja naurettiin paskasesti päälle! Luotto on ainakin kova. Tuloksia odotellessa...

Ei kommentteja: