Jaahas

Söin sitten homeisen leivän. Ei tuntunut missään. Vedin sen verran paljon voita päälle, etten huomannut itävää sienirihmastoa. Maistoin sen kyllä puolessa välissä ja siihen jäi loput. Niskan piikkiin. ;) Hirveessä kunnossa on yläniska ja C7. Jostain vaan hermosto nyt tosi vihainen. Ei auta, kun jatkaa rennosti ottamista. Ens viikolla pääsenkin sitten omaan kotiin ja olen siellä pidempään. Vaikka möksällä on kiva olla, niin ei sitä jaksa muiden silmien alla koko ajan vätystellä. Kun ei saa tehtyä mitään, alkaa ahdistaa. Muut joutuu siivoon, tiskaan ja kokkaan ja mä vaan makaan.

Tiedän, muut kyllä ymmärtää mutta mä itse en. Olen ollut aina täällä kodinhengetär, joka puuhastelee kaikkea ja mun mieleen ei vaan mahdu, että lojun täällä ilman huonoa omaatuntoa. Siksipä menen kotiin. Siellä voi vaan maata. Ei tartte ees nousta vessaan, jos tuntuu siltä, että kusee mieluummin pulloon. ;) En ole kyllä tota kokeillut koskaan. Ehkä ny ois aika. Mun takapakkini on ihan järjetön. Siis aivan käsittämätöntä, kuinka sain edes itseni tähän kuntoon. En ees löytänyt blogista niin vanhoja tekstejä, että voisin sanoa, milloin viimeksi floppas näin. Muistaakseni joskus syksyllä. Yläniska. Jaahas, nyt puhelin pois.

Öitä! Iloitkaa kesästä immeiset. Elää jokainen päivä niinkuin se olisi viimeisenne, se voi ollakin, tätä samaista elää siis. Kaikki ei saa toista tilaisuutta, joten tsempatkaa tässä ekassa kunnolla!