Grillaati, grillaati

Kun ei voi muutakaan tehdä, niin otetaan sit arskaa. Vedessä sais vähän huljutella, muttei polkea. Olkoon siis. Keskityn ruskettumaan. Samanlainen pallo pää on edelleen, kivut kyllä lähti eilisellä piikillä aika hyvin. Tai kyllä se möntti jäi tonne keskelle päätä mut jatkuva kirvely onneks häippäs. Se vaan sippas sit ihan täysin. Väsähtänyt alaranka ja se vetää kalvoja päästä samalla kuin itse yläniska on väsähtänyt ja sekin tinttaa kalvoja jumiin. Ei meinaa tulla kalua sitten niin millään.

Koukistajia sain tehtyä ajatuksen voimalla mutta aika heikolta tuntuu. Se on toi oikea puoli taas takas vanhassa asennossa, which is not good. Noh, kattellaan. Ei auta itkeä enää, kun paskat on housussa. Vuoden päivät mä yritän vielä aktiivisesti itteeni kuntouttaa, koska niin on sanottu, että pari vuotta voi hyvinkin mennä, ja sit loppuu turha yrittäminen. Mikä mun plan B sitten on? Semmoista ei ole. Valitettavasti.

Jossei nykyisillä harjoitteilla ja hoidoilla tule kuntoon, sitten mua ei pystykään auttamaan. Se on sit hyväksyttävä, että vaihtoehdoiksi jää hauta tai romukoppa. Sinne vaan muiden romujen sekaan. Ei mulla ole enää mitään syytä elää, jos tähän nykyiseen tilaan joudun tyytymään. Jos joku ois sanonut mulle 25-vuotiaana, että elämäni päättyy alle kolmekymppisenä, oisin edes ottanut noista viimeisistä vuosistani kaiken irti. Vaan kun ei voi tietää tämmöisiä asioita etukäteen.