Joelle...

Olen pitänyt läheistä jokea (500m) rajapyykkinä, jonne kävelylenkkini saisivat ulottua syyskuussa. Tänään pääsin sinne ensimmäisen kerran. Kuin puoli huomaamatta mieheni jututti minua, kunnes oltiin joella. Tästä napattiin tietenkin kamerakännykällä kuva todistusaineistoksi. Puoli vuotta meni, että pääsin joelle. Jospa sitä joulukuussa pääsis jo tuplaten ton matkan?

Pirun käsi, kun toikin on nyt alkanut vaivaamaan. Puutuu kämmenestä ja kyynärpään alta. Ei se nyt varsinaisesti haittaa mut ei se kivakaan ole. Täytyy vaan jotenkin koittaa unohtaa se. Ongelmahan on se, että murtuma ei luutunut ikinä kunnolla ja nyt toi värttinäluun pää pääsee liikkumaan ja painamaan hermoja. Tiedä sit, tulisko se leikkaamallakaan kuntoon, joten välttelen kirurgin veistä viimeiseen asti. Eikä sitä nyt voi pariin vuoteen leikatakaan, kun niska ei kestäis kipsin painoa. Sekin on yks syy, miksi niska meni niin huonoksi, että käsi pistettiin kolmiositeeseen roikkuun kaulaan tapaturman jälkeen. Ei hyvä!