Painumisen tunnusmerkit on selkeät: ei tajuu mistään mitään, ei kuule mitään, digitaalikellon numerot ja teksti-tv pomppii ja hämärtyy silmissä ja jokaisella askeleella sattuu takaraivoon niin kuin veitsellä leikkais.
Lisäksi koko keho alkaa valskaan niinkuin selkäydin ois vaan sellaista laavalampun sisällä lilluvaa vahaa ja kävelemisestä ei tuu yhtään mitään.
Illalla vielä rasitin niskaa uudelleen ja lähettiin kullan kanssa metsästään Lahdesta avointa huoltoasemaa, mistä sais karkkia. Ihana mies jäi tänne tekeen töitä vielä huomiseksi. No joo, asiaan.
Pörrättiin matalapohjaisella autolla mukulakivetyksellä (auts) ja löydettiin lopulta avoin asema. Etsittiin ensin puoli tuntia... Ei olla nyt Tampereella!
Katsotaan huomenna, mitkä on sitten seuraukset tästä 'riehumisesta'. :) Ainakin pää on lupaavasti kipeä...
Ps. On muuten veemäistä kirjoittaa murtuneella kyynärpäällä puhelimella kädet ylös näitä blogitekstejä. Joku hermo jää sen verran pinteeseen, että aina välillä sattuu ni pirusti!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti