Toisaalta, niin se oli alkuun muidenkin harjoitusten kanssa. Esim. suun avaaminen, kielen imeminen kitalakeen jne. olivat kaikki ihan kuin uusia liikkeitä... Nyt kun niitä on hinkannut 2 kuukautta, alkaa kohta osata ne ilman 'pakottamista'... Kai ne hermosolut täytyy ikään kuin opettaa toimimaan uudestaan, niinku fyssari selitti. Onneks on vielä nuori, niin ne oppii ja tottuu helpommin. Mystinen kyllä on ihmiskeho, ei voi muuta sanoa. Mutta vielä mystisempää on, että siihen pystyy vaikuttamaan CST:llä. Oon tutustunut aika tarkasti CST-terapiaan ja mm. parantanut mieheni päänsärkyjä sillä, niinkuin kirjoitinkin...
Ilman ihanaista fysioterapeuttiani oisin varmaan jo hypännyt suohon. Muistan ikuisesti, kuinka hän kuiskasi ekan CST-hoidon aikana korvaani: luota paranemiseen ja tulet täysin kuntoon, kun olet vielä noin nuori ja että keho osaa parantaa itsensä tyttöseni.
Uskon häntä, sillä onhan hän käynyt tän saman shown läpi, ja parantanut itsensä, ja niimpä tiedän voivani minäkin parantua. Eihän tätä paskaa muuten kestäisi, jollei sisimmässään uskoisi tulevansa kuntoon.
Fyssarini oli kuulemma noin minun ikäiseni, kun hän joutui auto-onnettomuuten ja sai erittäin vakavan whiplash-vamman. Kädet ei toiminut ollenkaan jne. Siitä hän kuitenkin kuntoutti itsensä, erikoistui niskapotilaisiin ja auttaa nyt meitä muita, joita muut hoidot eivät ehkä parantaisi. Mahtavaa!!!
Tässä HKK:n aikana (Henkisen Kasvun Kausi) olen itsekin miettinyt, että jätän kaupalliset korkeakouluopintoni ja suoritan kandin loppuun sittenkin sosiaalitieteiden puolelta. Ehkä pystyn sillä taustalla itsekin auttamaan ihmisiä enemmän kuin nykyisessä työssäni liike-elämässä markkinoinnin parissa?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti