Luovuin jopa salmiakista...

Tänään huomasin, että kylläpä vittumainen whiplash onkin muuttanut ihmistä. Kävely ja liikkuminen on hidasta kun mummoilla konsanaan, ennen tekemistä pitää aina ajatella, kovat salmiakkikarkit on vaihtunut pehmeisiin vaahtokarkkeihin (ettei pää räjähdä), olen oppinut pitämään vedestä ja lukemisesta (joita ennen inhosin) ja muutenkin ihan pienet asiat täytyy tehdä täysin uudella tyylillä! Esimerkiksi päällyshousujen riisumimen: ensin housut avataan katsomatta, tiputetaan nilkkoihin, nostetaan toisella jalalla toinen jalka ulos puntista ja sillä toisella toinen, jolla myös kaappastaan housut ylös maasta, ettei tarvitse kumartua... Tämä oli vaan yksi esimerkki. Jos tästä ikinä paranee, niin osaa ainakin arvostaa sitä ns. normaalia elämää, dmissä ei tarvi miettiä rajoitteita ja sooloilla uusien toimintapojen kanssa... Sitä ootellessa.

On tää toipuminen kyllä pirun hidasta ja lamauttavaa. Joka päivä saa pelätä, kun herää, että mitäs tuntemuksia tänäån on luvassa. Juuri mitään ei jaksa tehdæ, kun 15min on ihan maksimi, mitä vaikka pystyy olemaan koneella ja 5min istumas7a. Kävellä pystyy autolle, autolta uimarannalle ja takas. On kyllä niin selkäydinvammainen olo, ettei hyvä tosi.