Ja miesparka yrittää tehä töitä...

Kova koulu tää on ollut molemmille... Varmaan hirveetä sitä on katsoa myös toisen tuskaa. Ja kuinka avuton tunne sitä tulee, kun ei voi tehdä mitään. Varmaan lopulta raskaampaa on kuitenkin sillä 'terveellä'. Tai eihän niitä voi verrata toisiinsa.

Mutta jos tästä selviää, niin sitten selviää mistä vaan. Elämäni paskin viides kuukausi lähti just käyntiin! Eikä loppua näy, vaikka äiti jo ennustikin mun paranemispäivän. Se on aikamoinen guru noissa. Osaa myös parantaa kädellä. Jopa minä, epäilevä juudas uskon sen, kun oon kokenut moista lapsuudesta asti. Urheilukisoissakin äiti aina hoisi pienet vammat ja kivut kuntoon.