Miksei kukaan kertonut, että sairastumisen aiheuttavan stressin purkautumisen jälkitilana saattaa tulla tunnin vitutus- ja itkukohtaus, joka päättyy ensin itsesääliin ja sen jälkeen oman kohtalon hyväksymiseen? Pakko vain myöntää, että niska ei kestä vielä yhtään mitään. Vaikka kaatumisesta on nyt 6 viikkoa, niin silti en pysty edes istumaan junassa kahta tuntia ilman että oireet pahenee. Järkyttävää...
On se niin pienestä kiinni, ettei voi edes kuvitella!
Ihmettelee tuolissa rentoutunut.
torstai 10. huhtikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti