Taas yksi päivä takana ja liian monta pitkää päivää edessä. Eilinen meni sitten ihan pilvessä. Oli niin paska olo, etten pystynyt nousemaan sängystä kuin hetkittäin. Käytiin siskon ja sen miehen kanssa hakemassa kiinalaista ja jouduin senkin syömään makuultani, kun ei edes istumaan pystynyt. Maailma näyttää ihan hyvältä, kun sitä tarkastelee vaakatasosta mutta heti, kun nousen seisomaan tai yritän kävellä, alkaa horisontti horjua. No, lääkäri oli sitä mieltä, että vaikka ongelma on TODELLA VITTUMAINEN, niin se kyllä saadaan hoidettua mobilisoimalla yläniskan siirtyneet nikamat paikoilleen. Toinen lääke on sitten aika. Retkahdusvamman paraneminen kestää n. 1-2 kk:tta ja itselläni on ollut niitä kaksi... Että parempia aikoja ootellessa.
Suurin ongelma tässä on se, ettei nuppi kestä. Täysin terve pää paskassa vartalossa on pahin mahdollinen yhdistelmä. Salillä, lenkillä tai muuallakaa liikkumassa ei voi käydä, koska alkaa heijata niin pahasti. Samalla tavalla töihin ei voi mennä, koska niska jännittyy ja koneelta kun nousee, niin maailma vaan lähtee pyörimään ympärillä. Himassa makaamalla tulee vain masentuneeksi mutta nähtävästi se on ainoa vaihtoehto. Vaakataso paras taso. Ja mies tykkää...
;)
Oottelen innolla, millaiseksi tämä päivä muodostuu. Aamulla kun herään, niin en koskaan voi tietää, millainen päivä tulee olemaan. Jännitystä siis piisaa.
sunnuntai 13. huhtikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti