Magneetissa

Nyt voin kuvitella, miltä tuntuu työskennellä porauslautalla. 20 minuuttia, jotka vietin magneettikuvauslaitteen sisällä, olivat 'jännittävät'. Hirveä hurina, rutina, surina ja kumina kaikui läpi korvatulppien ja pehmusteiden, jotka laitettiin tulppien päälle. Kuvat otettiin lyhyinä sarjoina (20 sek - 4 min), joiden välillä oli pieniä hengähdystaukoja. Taukojen välillä saa liikkua mutta muuten pitää olla kusi sukassa paikallaan. Vain nieleskely oli sallittua - rykiminen ja yskiminen kielletty. Jos näihin sortuu, kuvat otetaan uusiksi.
Onneksi selvisin kuvauksesta kerralla. Lausunto menee suoraan lääkärille, sillä en halua sitä itse käydä tulkkaamaan ennen lekuria. ;)

Tulee pian samanlaisia virhetulkintoja kuin neurologin epikriisistä, jossa luki: ' EKG:ssä sinusrytmi, mutta ei muuta poikkeavaa'.

MIKÄ VITUN SINUSRYTMI??? Sydän pamppaillen (sinusrytmillä) soitin sitten omalekurille ja kysyin, mitä moinen tarkoittaa. 'Se on se normaalitilanne', hän selvensi. Niinpä niin! Miksi ihmeessä sairaala lähettää epikriisit kriisin aiheuttajiksi suoraan kotiin latinaksi kirjoitettuna, mistä tavallinen talliainen ei voi tajuta yhtään mitään? Ja minähän oon vielä kirjoittanut latinan yo-kirjoituksissa. ;)

Täytyy antaa muuten suuri kiitos Terveystalon magneettihoitajalle, joka oli todella mukava ja ammattitaitoinen. Kun hän työnsi minua putkeen, samalla hän sipaisi ystävällisesti jalkaani ja sanoi: 'Olen tässä seinän takana koko ajan. Painat vain kelloa, niin tulen heti luoksesi. Hyvin se menee!'. Kuinka inhimillistä.

Nyt sitten vain odotellaan, mitä magneetista selviää tai selviääkö mitään. En oikein tiedä, kunpi on parempi. Jos sais ees jonkun varmistuksen diagnoosille, niin se ois voittoa. Sitä ootellessa!