Ei kunnolla edellinen kerinnyt Tahdonvoimaalta lähteä, kun uutta pukkaa tilalle. Nimittäin täältä Lahden puolesta tulis Musti kera miehensä, joskus iltapäivällä kun olet tarpeeksi saanut ensin uinua.
Jos olen oikein aktiivinen aamulla teen riisipuuron, koska tiedän Tahdonvoimaan tykkäävän kovasti siitä, eipä se haittaa mitään vaikka vähän aikaa sitten sitä vedimmekin oikein toden teolla masukkiin, yölläkin. Riiskari on aina niin hyvää, siihen ei kyllästy koskaan...
Lähi taloissa on pimeänä ikkunat, aikasin kaikki ovat painuneet pehkuihin. Kohta kyllä lähden minäkin, sillä selkä muistuttaa taas olemassa olostaan. Ihailen ikkunasta avautuvaa maisemaa, lumihiutaleita leijailee hiljaa maahan, kyllä Suomen luonto on kaunis.
Miehen körilääni on nukahtanut jo, aikansa minua ootettuaan, nyt on korkea aika kömpiä hänen viereensä. Toivotan hyvät yöt ja huomenet. :)
perjantai 9. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti