Lyhyt versio mielipiteestä

Ilta-Sanomissa 3.1.09 käsiteltiin elämää paperilääkärien armoilla. Artikkelissa kerrottiin, kuinka sairaat ihmiset julistetaan työkykyisiksi, ja näin ollen tukimuotojen ulkopuolelle, vakuutuslääkärien ja Kelan ”asiantuntijalääkäreiden” taholta. Päätökset perustuvat papereihin, eikä niitä tarvitse perustella. Pelottava esimerkki tästä oikeusturvaa loukkaavasta käytännöstä on jääkiekkoilija Markus Helasen tapaus. Erikoislääkärien julistaessa Helasen aivovamman ja niskavamman takia työkyvyttömäksi vakuutusyhtiön mukaan hädin tuskin ilman luistimia pystyssä pysyvä mies on valmis kaukaloon. Tunnen myös retkahdusvammapotilaan, joka ajaa työkseen taksia. Välillä häneltä lähtee liikenteessä voimat sekä tunto käsistä, ja diagnosoimattoman aivovammansa takia hän unohtaa väistää jalankulkijoita ja nukahtelee rattiin. Vakuutusyhtiön ja Kelan mukaan hän on työkykyinen.

Suomessa syntyvien whiplash- eli piiskaniskuvammojen, sekä niiden yhteydessä saatujen aivovammojen, määrää on vaikea arvioida. Merkittävä osa jää diagnosoimatta terveydenhoitohenkilökunnan puutteellisen tietämyksen ja/ tai skeptisen asennoitumisen vuoksi. Oirekuvauksia ei uskota, ja monet saavatkin diagnoosiksi nettisairauden tai ”pöpipään”. Suomesta löytyy onneksi myös whiplash-spesialisteja, jotka tunnistavat vamman aiheuttaman oireiston huimauksesta näkö-, kuulo- ja autonomisen hermoston häiriöihin sekä hermosärkyihin. Koska hermoston mikrovauriot eivät juuri koskaan näy magneettitutkimuksissa, vamman olemassaolo ja tarvittava kuntoutus voidaan kuitenkin evätä ”tieteellisen näytön puuttuessa”.

Uusimpien tutkimusten valossa whiplash-potilaan positiivinen asenne ja usko paranemiseen nopeuttavat palautumista. Mutta miten pysyä optimistisena, kun invalidisoivia oireita ei tunnisteta tai potilas leimataan hulluksi ja kuntoutuksesta ja tukiasioista joutuu riitelemään jatkuvasti? Elämä paperilääkärien armoilla on aiheetonta kärsimyksen pidentämistä.