Päätöntä (Tahdonvoimaa)

Eihän täs yläniskassa ole mitään järkeä. Se oli kesä-syyskuu jo ihan normaali. Sit yhtäkkiä alkoi oikutella lokakuussa ja nyt se on mennyt vaan pahemmaksi. Tänään meinasi pää räjähtää. Siis ihan oikeasti. Se vaan lyö koko nupin niin jumiin, ettei hyvä tosi. Takaraivo ja otsa ja ohimot on semmosta kivikovaa kökköä. Ja sit hetkessä - paljon parempi. Koitan koko ajan keksiä jotain provosoivia juttuja mutta ei sitä ole. Ei tässä ole mitään logiikkaa.

Tajusin just, että mun on tosi tiukka p-paita päällä pitkästä aikaa. Saa nähdä, onko huomenna kainalot tulessa, kun herää. Sen verran toi puristaa nytkin. Mut ei jaksa vaihtaa, kun on jo melkein unessa. Voi karsee tätä meidän rytmiä. Muakin väsyttää niin pirusti mut silti pitää valvoa... Se on sitä, et kun nukkuu iltapäivään, niin ei tartte olla sit yksin kovin pitkään...