Muisti pätkii. Melkein meinaa jo huolestuttaa. Eilen vielä muistin, että tänään tulee kirjastokassi kirjastopalvelusta, mutta sitten se jotenkin unohtuu. Bing,bong ovikello soi ja mää olen yllättynyt, että ketäs nyt tulee. Kirjastokassissa tuli tällä kertaa useampi musiikki-Cd. Innostuin soittamaan Hija de la Luna kappaletta Monserrat Caballen laulamana. Sitten alkoi tietenkin kiinnostaa laulun sanat. Ei muuta kuin nettiin. Siellä sitten eksyinkin tutkimaan, että ketkä kaikki ovat kappaleen levyttänyt ja kuka laulaa sen parhaiten. Ja yritin myös löytää versio, jossa sanat englanniksi. Kunnes puhelin pärähäti soimaan ja kummipoika soitti.
Eilen soitin kummipojalle, että voisiko tulla hakemaan mun soffan ja viemään sen entisöitäväksi samalla kun haetaan entisöity nojatuoli pois. Sanoin, että soitan heti aamulla Setlementille ja kysyn voimmeko tuoda soffan kolmen jälkeen. Jos ei, niin kummipoika ei hae peräkärryä kaupungista. No. kummipoika soitti siis kolmelta. Oli tulossa peräkärryn kanssa. Minä olin unohtanut ihan kokonaan, että jotain sellaista piti tapahtuman tänään. Ei muutaku sitten soittamaan Setlementille, että voiko soffan tuoda vielä tänään. No. Ei siellä oltu enää varsinaisesti paikalla, mutta saatiin lupa tuoda soffa aulaan. Siellä se nyt on aulassa odottamassa maantaita. Siinä voi käydä istuskelemassa, jos joku haluaa.
Lisäksi olen nyt huomannut, että kirjoja kuunnellessa en enää oikein kunnolla muista mitä juonessa tapahtui viimeksi kun lopetin kuuntelun esim. 2h sitten tai edellisenä päivänä. Tuntuu, että kirjan henkilötkin ovat kuuntelusession aluksi hakusessa. Ei ole kyllä tällaista ollut ennen.
Oli pienoinen pettymy tuo nojatuolin entisöinti. Olin valinnut vaaleat lakkaukset puisiin jalkoihin ja ei passannut ollenkaan punaisen kankaan kanssa, vaikka olin mielessä luonut siitä hienon kuvan. Harmittaa, mutta ei voi mitään.
perjantai 9. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
IKä ei tuu yxin, fedja-setä
DDT: Meinaatko, että tuossa sinun kypsässä iässäsi tällainen on ihan normaalia?
Mulla on pätkinyt koko elämän noin... :) Mutta se johtuu siitä, että äly ja ajatus juoksee niin nopeasti, että prosessoi päässään niin tsiljoonaa asiaa yhtä aiksa, ettei muista sitten tiettyjä juttuja ollenkaan.
Ja jos lohduttaa, niin äiteellä on aina pätkinyt noin. Siis ihan nuoresta asti kuulemma...
Mulla ei näin pahasti, etten enää tiedä muistanko mennä sovittuihin tapaamisiin, vaikka niitä on vähän. Viime viikkoina öisin herätessä olen useasti ihan sekaisin. En tiedä missä olen ja hankala hahmottaa että on jossakin tutussa paikassa, kun ei tunnista paikkaa omaksi asunnoksi. Sellainen ufo olo.
3h pallossa. Harmitus. Pitä yrittää jatkaa kohta taas.
Lähetä kommentti