Hiukka oon huolehtinut, miten "uusi" immeinen pärjää, kun perehdyttävä on ollut poissa. Siis mä... Onneks firmassa on muitakin ihmisiä ja niin se pitääkin mennä, ettei yhden poissaolo kaada koko putiikin toimintaa. Mutta silti, minä huolehdin muista! Siitä lisänimenikin Firman Äiti Teresa. ;) Tykkään tosta! Mä oon aina ollut sitä mieltä, et kun ihmiset voi hyvin, jaksaa ja on motivoituneita, firmakin menestyy. Lopulta kaikki lähtee ihmisistä. Ei yritys sinänsä neuvottele, sovi, ratko ristiriitoja, rakenna mielikuvaa, myy tai tee muutakaan merkittävää. Ihmiset organisaation sisällä on ne, jotka toimii.
Tänään saatiin väännettyä rekrytointistrategiaa kasaan ja huomenna jatkuu. Koomista välillä maata välillä istua koneella. ;) Toisinaan alkoi huippaan vaan ni pirusti, et oli pakko maata. Hyvin onnistu palaveeramiset niinkin! Puhelinyhteys Pasilaan kajarissa ja kone sylissä ja kaffeeta juomapullossa tottakai! Neljättä tuntia väännettiin ja keskiviikkona taas jatkuu hommat. Meillä on ni onnellinen tilanne firmassa, että tarvitaan lisää työntekijöitä, ku hommat vaan suurenee! Käy mulle.
Kiitos paltsusta! Nyt lepoa korville ja splenius capitisten päille. ;)
Tekstit
6 kommenttia:
Ah töitä, kuinka ikävä minulla onkaan sitä maailmaa. Joskus epäilee koenko sitä enää koskaan, mutta silloin iskee järki päälle ja käskee keskittyä vain tähän hetkeen ja unohtaa tulevaisuuden arvailut. Sitä sitten tulee mitä tulee.
Ja onhan minulla töitä, täysi työ itseni kanssa, näin vaikeaan haasteeseen en ole vielä joutunutkaan...
Jotenkin vain minusta tuntuu, että menneeseen ei ole enää paluuta, minä muutun ihmisenä ja jotenkin alkaa olla sellainen olo, että haluankin pitää tulevaisuuteni avoimena, jolloin sinä päivänä kun olen terve minulla on uusi maailma edessäni ja olen vapaa astumaan siihen.
Mutta nyt on pare astua suihkuun ja unohtaa filosofioinnit, niistä ei juuri ole apua.
Pieni vinkki, kokeilin eilen yhdistää meditoinnin ja fyssarin antamat harjoitteet. Suosittelen erittäin lämpimästi, teho on jotain aivan omaa luokkaansa. Helppoa se ei ole pitää mieltä täysin hiljaisena ja kehoa rentona samalla kun tekee liikkeet, mutta ehdottomasti sen arvoista.
Kaikki aikanaan. Vielä tulee päivä, jolloin saa taas paahtaa. Itsekin hyvin kevyesti taas askartelen. Ja heti, kun keho alkaa varoittaa, että nyt riittää, niin sitten riittää. 3-4 tuntia menee ihan jees, kunhan ei istu putkeen ja on valmis lepään taas seuraavan päivän. ;)
Ja kyllä, samaa mieltä harjoitteista: Kun ne tekee tyhjällä päällä ja keskittyen/pitäen mielen puhtaana törkytavarasta, niiden teho on TÄYSIN toinen! jossei pysty panostamana niihin, ei niitä kannata tehdä oikeestaan ollenkaan. Hermosto suuttuu vaan lisää, jos hosuu ja huitoo. =)
Ja Pandora, joo, niin se taitaa olla, ettei menneeseem ole paluuta. Enkä kyllä kaipaakaan, koska tän kaiken myötä oon about 200 %:a "parempi" kaikessa kuin aiemmin. :) Ja oot oikeassa, tämä vamma on suurin tielle sattunut projekti! Kun töstä selviää, mikään ei enää tunnu missään, sillain negatiivisaesti! :)
Ja ehkä sit oppii kirjoittamaankin... ;)
<3
Anikselle takas <3!
Lähetä kommentti