Kekkuliskukkelis

Aamupuhteeks työhaastattelu iltapuhteeksi C7:n lepytystä. Ei jummarra, mistä lavat on nyt yhtäkkiä suuttunut. Turha miettiä, ei se poista polttavaa kipua keskeltä hartiaa, eikä sitä, että askel on taas ärsyttävän pehmeä. Se tulee aina, kun hermosto vetää separit lapojen kohdalta. Eipäs ole ollut tuotakaan kesän jälkeen, mut nähtävästi kävelyn mukanaan tuoma ylirasitus sai hermovammakohdan ärtymään. Ei auta itku markkinoilla. Sen kans on vaan elettävä, että istuun pystyyn, käveleen ei. Kattelin just netistä, että hermojuuren paraneminen kestää 1-2 vuotta ja voi olla epätäydellistä. Epätäydellinen tarkoittaa mulla sitä, etten ikinä pääse toimistolle duuniin, tekeen kuvauksia, matkustamaan ja pitään hauskaan. Epätäydellisyys ilmenee niin, etten pysty käveleen, istuun pitkään, näkeen perhettäni kauempana tai tekeen mitään kiertoliikettä kuten lakaisemaan lattiaa, pelaan golffia tai nosteleen lapsia. Lihakset ei vaan jaksa, koska hermotus ei toimi. Hienoa, eiks joo? Yläniskassa epätäydellinen paranemine tarkoittaa sitä, että valo sattuu silmiin, korvat huutaa, nieleminen on vaikeaa ja välillä on sata kiloa painetta päässä. Mun henkilökohtainen fyysinen ja psyykkinen ruuvipenkkini hienoa.

Jes, takas työelämään. Melkein olin unohtanut, mitä se on, mutta tällä viikolla tuli painettua joka päivä hommia. Kieltämättä herää kysymys, missähän helvetissä mun handsfree on. Nyt on joutunut operoimaan kaiuttimen kanssa > ei hyvä, pätkii. Nooh, toimi se niinkin.

Mukavaa haastatella sellaisia ihmisiä, joista välittyy into ja työnilo. Karseimpia on hakijat, jotka hakee siksi, että Kela tai työkkäri pakottaa hakeen tai koska ei ole muutakaan tarjolla. Näitä on melko paljon, mutta niin on aidosti potentiaalisiakin. Tämä taloustilanne on hankala, niin vähän töitä tarjolla ja niin paljon hyviä mutta tehtävään sopimattomia tai nollakokemuksella olevia hakijoita.

Oman haasteensa muodostaa se, että työn on projektikohtaista, useimmiten sivutoimista ja vieläpä melko raskasta myynti/asiakastyötä, jossa ei voi vaan vihellellä ja hengailla. Tuloksia on saatava, ja niitä myös mitataan. Toisaalta, tuloksen tekijöitä myös motivoidaan ja kannustetaan reilusti.

Tällain sen alkaa tajuta, kuinka paljon asioita mun sairastumisen kautta jäi "eläkkeelle". Ihan hillitön määrä tietoa varastoituna meikäläisen aivoihin. About 200 ihmisten rekrytointiedot, työsuoriutuminen jne. Koko yrityksen liiketoiminnan kehittyminen vuosilta 05-09, palvelukehitys, toimintamallit, asiakassuhteet, muut ihmissuhteet jne. Tää mun muisti on jotain ihan hämärää. Siis positiivisella tavalla. Multa voi kysyä melkein mitä vaan ja muistan sen asian, JOS olen kuullut sen joskus/osallistunut keskusteluun. Tää on tullut hermoston herkistymisen seurauksena. Hui...

Mutta en ole kuulemma ainoa. Fyssari sanoo, että monella retkulla on sama. Herkkä ihminen aistii "yliluonnollisia" ja muistaa epänormaalin paljon. Täytyy vissiin päivittää käyntikorttiin: "Olen yliluonnollinen. Varo vaan, muistan kaiken, mitä sanot, teet ja elehdit". ;)

Nyt, hellurei ja hellät tunteen kaikille!