Kun ekan kerran menin fyssarille, siellä ei tuntunut kuin litteä kitalaki. Silloin ft jo sanoi, että kun siellä on kuoppa, alan olla suht kunnossa. Eli toisin sanoen silloin on saatu niska kantamaan sen verran, että pääkin on ylempänä eikä painu.
Vaikea selittää, mutta ihmisellä pitäisi olla selkeä kitalakikuoppa. Niskapotilailla usein sitä ei tunnu, kun nuppi on painunut kaularankaan ja kallon sisällä saattaa on asentovirhe. Olen siis ylpeä kuopastani. Mutta ei ihme, että on vähän hönö olo, kun koko nupin asento ja sisältö on ihan uudesta uskossa suhteessa muuhun kroppaan. Siis parempaan se menee koko ajan, tiedän sisämmässäni, ma hermoso ei vielä oikein ole hiffannut, mistä on kyse. ;) Kyl se tottuu, kun tajuaa uuden asennon olevan ei-puristava ja hermot vapauttava!
Viimeksi muuten selitin ft:lle, että myös otsani on 'pullistunut'. Voi olla mahdollista. Jossain kitaluu-takaraivo -siirtymässä (oisko ollut pystysiirtymä?) otsa onkin 'litistynyt' ja 'pullistuminen' on merkki siitä, että luut on jotenkin oikeilla kohdillaan.
Kuulostaa tosi suurelta noi pullistukset yms. mutta todellisuudessa kyse on millin sadasosien muutoksista mutta me HERKKIKSET helvetti sentään tunnetaan kaikki. No, todistetusti en ole hinkannut suotta niitä syviä lihaksia, kerta on kuoppa suussa ja otsalohkossakin lisätilaa mun ISOILLE aivoille. ;)
Meikä alkaa nyt nukkuun. Uhkaava hedari (luojan kiitos, normaali sellainen!!) tulossa, kun on riekkunut liikaa!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti