Heips.
Tänään tein ainoastaan kolme tuntia töitä, mikä mahdollisti loppupäivän laatuaikaa oman kullan kanssa. Ja vielä nyt illasta eräs ystävä poikkesi kylään ennen töihin menoaan. :) Takana siis mukava päivä, jollei kipuja lasketa... tuntuu vaan, että ne enimmäkseen lasketaan. :S
Selkä oli aamusta yllättävän hyvässä hapessa ja niinpä päätin sitten jättää tuen riskillä kotiin. Hyvä, tyttö... juurikin näin. Arvatkaapas vetikö selkä perseet päivän mittaan? Kyllä vaan... Mikä virhearvio? Missä? Koska mä opin?
Jotenkin sitä hyvinä päivinä tuudittautuu siihen parempaan oloon ja alkaa vanhasta muistista leikkiä 'tervettä'. Kuinka helvetin vaikeaa se on vaan nauttia siitä olosta, pitää silti tukea ja ottaa varman päälle, mahdollistaen eheämmän olon ehkäpä jatkossakin?? Voin kertoa. Tai kyllä te varmasti tiedätte muutenkin. VAIIIIIIKEAA.
Mulla pitäis vissiin olla joku huoltaja (anyone?!?) aina mukana varmistamassa, että en sitten ala kans superpalloileen. Sais kyllä teipata jesarilla mut vaan tähän tuoliin, niin ei tulis riehuttua ympäriinsä. Hmph.
Tänään myös oikea polvi on vittuillut jotenkin tavanomaista enemmän ja siitä johtuen kävely on ollut paikoin vajavaista. En tiedä millä sen pulttaisin tohon kunnolla, kun noi sen omat kiinnikkeet on niin paskat. Paskan möivät. Niin pidänkin tunkkini, prkl!!
Asiasta mersun takapenkille...ootteko te päivittäin pitkiä pätkiä sängyssä makoilevat ystäväiseni harkinneet Nintendo DS:n ostamista? Pikkunen käsikonsoli on maailman niska- ja selkävammaisten pelastus... Ainakin silloin jos on puolikskaan yhtä nörtti ku minä. :D Nojoo, mutta saahan siihen kaiken maailma Brain age -pelejä ja muita. Voi reenata ees aivoja, jos ei kroppa kestä. ;) Ja sitäpaitsi Nicole Kidman pelaa sitä brain agee siinä yhessä mainoksessa, eli luulis kiinnostavan... eh, whaaaat? Joo joo, meen nukkuun kans. Kohta.
TV, peruuntuuko allaskeikka nyt kokonaan tolla C7:n kilahtamisella? :/ Vai tsekataanko vielä huomenna nikamien happi ja tarkempi sijainti kartalla?
torstai 5. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
6 kommenttia:
LL: Kukaan ei halua meidän huoltajaksi, koska se on mahdoton tehtävä. Vaikkei kroppa liikkuis, niin nuppi liikkuu, ja se on yhtä raskasta. ;) Ja ei sitä osaa ottaa varman päälle? Guru huutaa koko ajan oikeeseen korvaan, että ACTIVITET NU!!! Okei, ei se kai ruotsiksi rota ole sanonut. Tänäänkin tuli tosiaan omaa tyhmyyttä vedettyä överit. Tunsin jo aamusta, että ois niskatukipvä, mutta vitut! ;)
Köytä sää ittes teipillä, mä alan värkkää käsirautoja.
Väittäisin, että allas on off huomiselta. Voi nääs olla, ettei pysty käveleen, kun on PERSE niin helvetin kipeä. Ei tajua. Ei voi tulla niskasta. Eikö?! En kyl ihmettelis, vaikka sillä ilmalennolla Michael Jackson -tanssihypyn päätteeksi perseelleen ois hajonnutkin jotain aunarista. No, samalla hoidolla ne lähtee, jos lähtee.
Jos tapahtuu ihmeitä, niinkuin välillä tuppaa, niin ilmoittelen. Jossei kuulu mitn kahteen mennessä, niin perse on perseessä ja niska perseessä. Tai jotain. Eli ei mennä.
Juuh, ei pysty meikä pelaan Nintendoa, mutta ehkä joku muu? Kun pelaan miinaharavaa puhelimella, meinaan kuolla sen jälkeen pari tuntia. Jotenkin silmät ei diggaile noista. Vaikka Nicolen takia voisin sen kyllä hankkia ihan vaan ihasteltavaksi.. ;)
Kullan kainalossa? Wau. Kumpa mäkin. Muutamia minuutteja kerrallaan onnistuu - joskus... Kiva sairaus mulla. ;)
No höh. Olin jo vähän ootellu allaskeikkaa... Vaikka tiesinkin, että mahdollisesti peruuntuu, jos joku nikamaperheen lapsista meinaa alkaa perseileen. :(
Nou hätä ja pääasia kuitenkin, että nyt sitten lepäät siellä!!
Mutta vastaisuuden varalle tiedoksi, että mua voi kysellä myös sellasella ÄNNYYTEENYT -varoajalla messiin. :) Eli siis sit kun sulla on parempi olo, niin voi kysyä, että missä meen vai meenkö ja kerkeenkö mukaan aikaan X. Joskus voi onnatakin, eikä sit ainakaan oo paineita peruuntumisista ja muista. Win-win situation. :)
Joo-o. Auffari on herkkä, kyllä sieltä voi jotain räsähtääkin, kun heittää oikeen kunnon lipat. Etenkin Jackson-efekteillä.
Oon muuten kans CST:n ansiosta alkanut muistaan kaikkee jäätävää, miten oon itteeni lyhkösen elämäni varrella kerennyt telomaan. Aina ei meinaan noi syy-seuraussuhteet oo mitenkään itsestäänselviä. Mutta aikamoisia kieppejä sitä on tullut heitettyä vuosien varrella pyöräillessä, temppusuksilla tai vaan kävellessä.. Ja kyllähän mua on mätkitty tatamillakin aika surutta. Hittiä on ottanu eniten just selkä ja nivelet... mun parhaat palat siis! :D
Ainiin. Ja kyllähän tipahdin vauvana kertaalleen hoitopöydältä lattialle, kun isä katto sekunnin muualle ja olin jo silloin ilmeisen hypermobiili... sen jysärin seurauksia en halua ees pohtia. Näennäisesti ei käynyt mitään. ;)
Ja Nintendosta vielä sen verran, että siitä saa säädettyä kyllä tota näytön kirkkaustasoa jonkin verran. Sen pitäis vähä lohduttaa. :) Tosin täytyy sanoo, että jotku pelit kyllä meinaa saada silmät räjähtään, kun on liikaa liikettä näytöllä. Onneks sellasia ei tarvii pelata.. ;)
Kullan kainalossa kyllä! :) Harvinaista herkkua mullakin, kun on asentohuimausta sen verran paljon. :S
Ehkä me sit vanhoina mummeleina ollaan yhtä terästä ja otetaan kaikki menetetty takas! ;)
Mä kyllä epäilen tota terveyttäni mummonakaan. ;)
Ja juuh, kun tulee hetki, jolloin pystyy altaalle lähteen, niin kyselen kyllä. Näyttää nyt pahasti siltä, että paskoin itteni oikein kunnolla olemalla jalkeilla. Siis jotain ihan sanoinkuvaamatonta tämä olo, minkä heitti. Polvet ja nilkat niin kipeet, ettei pysty ottaan askeltakaan, perse kipeä, sattuu vitusti C7:aan ja huimaa niin helvetisti, kun seisoo. SIlmätkin niin jumissa, ettei pysty liikuttaan. Mulla on hajonnut jotkut kiinnikkeet, jotka päätä kantaa. Ei tälle ole muuta selitystä. Tai sitten niskan hermot on niin paskana, ettei päätä katvat lihakset enää pelitä. Oikein tunnen, kuinka nuppi tippuu rankaan ja C7 antaa myöten, ja alkaa tulla kaikki karseat oireet. Käsiä alkaa pistellä ja hirvee hiki siihen kohtaan. Mä oon itse lähes varma, että ydin on repeytynyt siitä C7:sta irti, mutta milläs sen todistat?. Ja samalla lailla. En vain käsitä, miksi tämä menee huonompaan nyt, kun olin marraskuussa jo niin hyvässä kondiksessa. Edelleenkään en vaan käsitä. En edes mieti sitä.
Hyvät yöt!
Joo-o. Ei vissiin paranis kyllä miettiäkään noita. On meinaan pirun vaikee lähtee todistaan mitään kropan vammailuja. :/ Pitää vaan kärvistellä ja kattella. No kattellaan, saatana.
Joo, mä olin kans luullakseni jo täysin tervehtynyt repeemistä tossa joulusta kuukauden eteenpäin. Meninpä sitten rambona vintillä siirtoaikeissa nostaan mun siellä säilytettävää keittiönovea.. sit rusahti välilevyissä. Sinne tais jäädä ne vaivalla arpeutuneet kudokset. Sit tuli liukkaat kelit ja pari tasapainonkorjausta. Tässä ollaan. Ei toki lähtöpisteessä, mutta ei tosiaan yhtä hyvässä kun joulun jälkeen. Oli meinaan fyssari HIEMAN äkänen mulle tosta oviepisodista. Ei sillä, ruoskin siitä itseeni kyllä ihan kivasti jo omasta takaa.
Tajusin just, että muahan väsyttää! .... mutta samalla tajusin, että oon taas hyvällä vauhdilla kusemassa mun kertaalleen vaivalla korjatttua vuorokausirytmiä, kun väsystä huolimatta oon hereillä. :( Taidanpa siis kiltisti mennä nukkumaan. Suosittelen samaa myös sinne!
Palataan, öits! :)
Lähetä kommentti