torstai 5. maaliskuuta 2009

Icefoot (Tahdonvoimaa)

Mä oon koodaillut liikaa LoisLanen kanssa. Sain nääs järkyt alaraajaoireet. Vähän niinkuin lapsena tehtiin kiiltokuvavaihtarit: LL voitti kallonpohjajumin ja mä vaihtokauppana alaraajakihelmöinnin.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta heitti spasmit molempiin jalkoihin, ja ne painaa tuhat kiloa. Kun koittaa tehdä lonkan kääntöä, kinnaa ihan pirusti. Ja perse on kipeä kuin vanhalla homolla konsanaan. No, vakuutan itselleni, että nyt se korjaa niitä vikoja, jotka on tullut ensimmäisenä. ;)

Hitto, fyssarikin on lomalla viikon, ettei voi kysellä. Mä olen tullut hänestä riippuvaiseksi. Varmaan sanois, että 'normaalia'. Siis mulle! Meille. Niin kauan, kun jalat kantaa, enkä halvaannu, pärjään.

Jossen ihan väärin muista, niin Mustiakin on viety aikoinaan sairaalaan monia kertoja ko. jutun takia. Tuolloin ei Musti tarkoituksella polvistunut Isä Lavinin eteen, vaan hältä lähti voimat jaloista ja tippui polvilleen kuin russakka. Toki lekurit oli heti sitä mieltä MS-tautihan se siellä tekee tuloaan. Kaikki tutkittiin moneen, moneen ja vielä useampaan kertaan. Ja tietänette lopputuloksen? Ei oireita selittäviä löydöksiä.

Nyt jos ois kortisonipiikki, iskisin sen kankkuun. No, kokeillaan ensin tätä 90 asteen kulmaa + pumppauksia. Meneekö oikein selkävaivaiset? Niska teki äsken positiivisen käänteen. Aukesi itsestään! Ihana lämmin olo valtasi pään. Oih. Mutta jaloissa on samanlainen fiilis, kun ostaessaan ensimmäisen kerran väärillä papereilla kossua ja Pinkcattiä 15-vuotiaana - jäissä.

Niillä papereilla kuljin muuten tyytyväisenä 22-vuotiaaksi, kunnes ikä riitti kaikkiin mestoihin. Enhän voinut vaihtaa omiini 18-vuotiaana, koska kaikki poket tiesi mun 'valenimen' ja henkilöllisyyden. Koomista! Sen siitä saa, kun on itse 16 ja poikaystävä täysi-ikäinen...

Ei kommentteja: