Täytyis osata pitää lepopäivä, tai muuten räsähtää ja kunnolla. Oon mennyt vikan viikot aika helvetin paljon enemmän kuin aiemmin. Vaan kun en osaa levätä. En tahdo. Se ei sovi mulle. Pitäis olla aktiivinen! Siksi hiippailen lenkkareissa pitkin taloa ja funtsin, että miten mun hermosto ei muka kestä ylhäällä oloa vielä vuodenkaan jälkeen?
C7 on aivan tiltissä. Sattuu niin saatanasti alarankaan ja se on kivikova. Samanlainen mitä pää silloin aikoinaan. Ai, jai, jai. Selkä tippuu siististi. Ja kädet on ihan jäiset... Pahoja merkkejä, jotka poikii pahoja asioita, jossei nyt osaa lepää.
Onneksi olen saanut siskolta lahjaksi punaiset karvaiset käsirauhat, jotka roikkuu tuolla patterissa sängyn päässä. Taidan huomenna kiinnittäytyä niilä makuulteen sänkyyn, ja pistää avaimet miehen mukana duuniin. Tosin, sit täytyis kusta pulloon, mikä ei kuulosta kovinkaan houkuttavalta. Mutta toisaalta, jos vaihtoehtona on se, että kroppa kilahtaa kahdeksi viikoksi, niin pulloon pissailu on pikkujuttu. Niinhän ne purjelentäjätkin tekee. Kuka sitä nyt hyvillä nosteilla lähtis alas, jos sattuu vähän vessattaan? Vai oonko isä Lavin oikeassa? Sähän sen tiedät, kun oot moista lajia harrastanut.
Välillä aina mietin, että kyllä ihmisellä täytyy olla hyvä mielikuvitus (tai helvetin tylsää), että pystyy kirjoittaan parhaimmillaan viittä tekstiä päivässä blogiin. Ja joskus on ihan fiksujakin mietteitä mukana. ;) Harvoin. Mutta on kuitenkin...
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti