Niinpä niin (Tahdonvoimaa)

Aamulla heräsin lonkkakipuun ja timpurointiin. Selvä peli. Koko oikea puoli jumissa. Sitä se yöllinen outo olo tiesi. Edelleen C0 on paikoillaan, mikä ilmeisesti tämän kaiken aiheuttaa. Hyvä että jaksoi aamupalan syödä, niin saatanan jumissa on alaselkä ja C7. Hienosti huojuttaa ja heiluttaa lapojen kohdalta. Siitä taitaa olla jotain rikki. Voisko olla niin paska säkä, että putken kiinnikkeet ois paskoutunut? Sitähän ei tiedä kukaan.

Kovasti tekis mieli lähteä altaalle, mutta kun tuo kävely pukkaa heti C7:sta paineen nenään, oikeelle puolelle, niin en tiedä, uskallanko lähteä. Ei viittis ottaa sitä riskiä, että sattuu seuraavat 2 viikkoa. Muutenkin on vähän hönö olo. Mutta toisaalta, allas voisi auttaa C7:aan ja sillä puolestaan vois päästä eroon nenäpaineesta. Mitäs sitä nyt tekis sitten? Viimeviikkoinen reissu vaan oli niin karmea, ettei ole unohtunut vieläkään. Korvalliset on vetänyt mukavasti jumppeliin tosta ohimoilta. Se on kyllä jännä, kuinka ne ei pysy hetkeäkään auki. Ihan muutaman päivän fyssarin jälkeen kestää ja sit plups. Eikä niitä saa itse millään auki. Ei millään, kun se on sellaista sisäistä kalvojen jumitusta. Tuntuu, että koko pää on pelkkää arpea. Jotenkin ne kalvot on sillain paskoutunut, että ne on semmosta kitkaavaa kökköä.

Se on vaan jännä homma, että nämä kaikki kalvojen kökköoireet tuli vasta marraskuussa. Sitä ennen ei ollut ongelmia. Omituisia juttuja. Kyllä mä taidan lähteä poolille. Sittempähän näkee, kuin käy.