Kroppa painaa taas 100 kiloa. Koko pää on kiveä. Muistaakseni syyskuussa oli viimeksi tälläinen olo, kun yläniska väsähti. Näin se menee herkkiksellä. Millin vinous + putoaminen yläniskassa aiheuttaa sen, ettei tartte sängystä nousta.
Turha oli tämäkin muutto, kun en mä pysty ees käveleen tohon biitsille, että pääsis veteen. No, onpahan uudet maisemat... Tekis mieli lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa tämä kärsimys just tähän. Mutta ei, vielä sinnittelen tän kesän ja katson, mikä olo on, kun saadaan vinssattua nuppi kaularangasta huomenna.
Huomisen jlk makaan seuraavaan fyssariin. En ees yritä lähteä vesikäveleen. En tee harjoituksia. En nouse edes vessaan tai syömään. En istu koneella, enkä soita. En puhu puhelimessa, enkä näe ketään. Kaikki kyläilyt saa siirtyä. Pakko päästä pois kuilusta. Miten tässä taas kävi näin? Vitun C0:n vittu. Yläniskahan se pahiten hajosikin, että kärsitään nyt sitä sitten.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti